Pienen irtioton normaalista arjesta ja koulutyöstä sai helposti koulumme järjestämällä turvakurssilla. Ilmoittauduin turvakurssille kavereideni kanssa heti kun rehtorin viesti Wilmaan ilmaantui. Turvakurssi kuulosti jännittävältä, enkä malttanut odottaa sinne pääsyä!
Maastoviikonloppu alkoi aikaisin kello 8.00 lauantaiaamuna. Maastoviikonloppu pidettiin Taistelukoululla Rantatiellä. Kun kavereideni kanssa saavuimme mopoillamme Taistelukoulun pihalle, odotti meitä siellä armeijan asussa mies ohjeistamassa, minne meidän piti mennä. Yhdessä lähdimme jännittävää viikonloppua aloittamaan. Sisään päästyämme oli ilmoittautumisen aika, jonka jälkeen pääsimmekin yhteen odotuteimpaan hetkeen – nimittäin varusteiden hakuun! Asiaan kuuluvasti saimme tietenkin maastopuvut sekä rinkan, kenttäpullon, makuupussin ja retkipatjan.
Varustautumisen sekä alkupuhuttelun jälkeen itse ohjelma alkoi. Meillä oli ensimmäisenä kamiinan sytyttämisen opettelu, sillä se tulisi yöllä tarpeeseen. Myös retkikeittimen eli trangian käyttö tuli tutuksi sekä tietysti puiden hakkaaminen kirveellä. Pitihän kamiinaan puut saada! Myöhemmin meille opetettiin myös itsepuolustusta, hätäensiapua sekä kadonneen etsintää. Kadonneen etsintä oli ehdottomasti kavereideni keskuudessa odotetuin rasti, ja vaikka auringon kuuma paahde hikoilutti ja väsymys sekä nälkä painoivat päälle, täytti rasti odotukset täysin! Viimeisenä kokosimme myös sotilasteltan Taistelukoulun parkkipaikalle. Parkkipaikkaa koristivatkin loppujen lopuksi upeasti monet vihreät teltat, kun Tuusulan lisäksi Järvenpään, Askolan sekä Karkkilan teltat oli koottu. Majoitusteltan koonnin jälkeen alkoikin kauan odotettu ruokailu sekä vapaa-aika.
Hätäensiavun opettelua
Vapaa-ajalla oli myös hyvä pilkkoa puita valmiiksi kamiinaan yötä varten.
Iltapala syötiin kauniissa auringonlaskussa Tuusulan järven rannalla.
Iltapalan jälkeen istuttiin ja juteltiin, kunnes tuli aika lähteä teltalle ja valmistautua yötä varten. Retkipatjat laitettiin valmiiksi ja makuupussit otettiin esiin. Myös kamiina saatiin sytytettyä yhden turvakurssin kouluttajan avustuksella. Toki myös odotetut kipinävuorot jaettiin! Meidän teltallamme oli koko yön käytössä kipinävihko, johon jokaisen “kipinämikon” oli tarkoitus yöllä kirjoitella vitsejä, fiiliksiä ja päivityksiä oman vahtivuoron aikana tapahtuvista asioista.
Kipinä vihkon ohjeet etusivulle kirjoitettuna. Myös ohje “Älä sammuta kamiinaa” on tietenkin heti etusivulla, vaikka meillä ohje taisikin vähän unohtua.
Kun kello 23 hiljaisuus oli määrä alkaa kaikissa teltoissa, meidän teltassamme oli vielä hurjasti puhuttavaa. Siispä, muut teltat joutuivat muutaman tunnin kuuntelemaan meidän kovaäänistä puhettamme ja naureskeluamme, sillä meille ei uni vielä maistunut. Kun sitten vihdoin maltoimme mennä nukkumaan, emme juuri ehtineet unta saada, kun jo heräsimme kylmässä teltassa. Kamiina oli sammunut! Ulkona oli kylmä, eikä meidän kamiinassamme palanut tuli. Loppujen lopuksi tuli saatiin takaisin palamaan, mutta teltta pysyi koko loppuyön kylmänä. Kello 2.30 alkoi oma kipinävuoroni, jonka aikana aloimme täyttää kipinävihkoa. Sivuille ilmestyikin väsyneitä vitsejä sekä valitusta nälästä ja kylmyydestä. Kuitenkin kestimme yön, ja aamupalalla olikin jo ihan hyvä mieli. Yön väsymys painoi päälle, kun viimeiset rastit aloitettiin. Viimeisinä rasteina oli luvassa vielä hätälaavun tekeminen, hätäpaarien teko sekä tulenteko maastossa.
Hätäpaarien teko takeista (Kuva: Roosa Vollakka)
Tekemässämme laavussa olo oli nautinnollinen! (Kuva: Roosa Vollakka)
Tulentekoa maastossa. Saimme paistaa myös makkarat omissa nuotioissamme!
Viimeiset marssit kouluttajan johdolla. (Kuva: Roosa Vollakka)
Viimeisien rastien jälkeen oli jäljellä vielä lounas, tavaroiden palautus sekä loppupuhuttelu, jonka jälkeen oli kotiutus. Ennen kotiin lähtöä myös lippu nostettiin mastoon perinteisesti. Maastoviikonloppu oli hurjan hauska, mutta oli ihanaa päästä kotiin suihkuun ja omaan sänkyyn! Turvakurssilta jokainen lähti paljon viisaampana, ja varmempana omasta osaamisestaan. Nyt varmasti pärjäisimme metsässä!
Turvakurssille kannattaa ehdottomasti osallistua, sillä sieltä oppii todella paljon hyödyllisiä asioita, sekä oppii käyttäytymään esimerkiksi erilaisissa uhkatilanteissa. Maastoviikonloppu on myös pieni kurkkaus siihen, millaista armeijassa voisi olla. Kannattaa hyödyntää tämä ainutlaatuinen tilaisuus jos on mahdollista!
