Viime vuoden Oscar-ennustuksista osui oikein peräti 10/11 ja tällä kertaa päätimme käyttää samaa kristallipalloa ja toivoa sen toimivan edelleen yhtä hyvin. Teimme lyhyet arvostelut parhaan elokuvan Oscaria tavoittelevista elokuvista.
PÄIVITETTY 3.3.2014: Hyveen ennustuksista 10/11 meni myös tänä vuonna oikein!
American Hustle
Elokuva kertoo Irving Rosenfeldistä (Christian Bale), joka yhdessä tyttöystävänsä Sydney Prosserin (Amy Adams) huijaa ihmisiä ammatikseen. Eräänä päivänä FBI-agentti Richie DiMaso (Bradley Cooper) saa heidät nalkkiin ja antaa heille mahdollisuuden vapauttaa itsensä tuomiosta auttamalla nappaamaan muita huijareita. Tästä alkaa huijaamisen kierre, jossa kukaan ei jää ilman vastoinkäymisiä. Jos jossain ohjaaja David O. Russell on hyvä niin näyttelijöiden valitsemisessa elokuviinsa. Toisena vuotena putkeen hänen elokuvansa näyttelijät ovat saaneet Oscar-ehdokkuudet kaikissa kategorioissa. Tänä vuonna asialla olivat Bradley Cooper ja Jennifer Lawrence, Christian Bale ja Amy Adams. Cooper ja Lawrence olivat viime vuonnakin O. Russelin elokuvasta ehdolla Oscariin, ja Lawrence sen lopulta voittikin. Tänä vuonna homman nimi on se, että vaikka neljä näyttelijää sai ehdokkuuden, yksikään heistä tuskin voittaa. American Hustlen heikkous on se, että tällaisellä näyttelijäkaartilla elokuva synnyttää aina valtavat odotukset katsojalle. Elokuva ei harmillisesti pysty täyttämään odotuksia. Juoni on köykäinen eikä pysty pitämään jännitystä yllä kovin hyvin.
Captain Phillips on Tom Hanksin tähdittämä trilleri, joka kertoo vuonna 2009 tapahtuneesta Maersk Alabaman kaappauksesta. Elokuvan mestarillinen juoni seuraa hyvin tarkasti tositapahtumia, mikä lisää entisestään jännitystä. Tom Hanks näyttelee Richard Phillipsiä, Maersk Alabaman kapteenia, jonka laiva joutuu merirosvojen kohteeksi Somalian vesillä. Tom Hanks suorittaa roolinsa mahtavasti, mutta hän tuskin saa Oscar-pakintoa tänä vuonna. Sivuroolissa oleva Barkhad Abdi voisi olla villikortti parhaaseen mies sivuosaan. Captain Phillips on hyvin ohjattu ja näytelty trilleri, joka saa katsojan kiinni sohvaan ja haukkomaan henkeään; tästä elokuvasta ei jännitystä puutu.
Dallas Buyers Club kertoo AIDSia sairastavasta Ron Woodroofista 1980-luvun Yhdysvalloissa. Woodroof on teksasilainen sähkömies, joka nauttii rodeoista, päihteistä ja naisista. Woodroof kokee kuitenkin järkytyksen, kun hän kuulee, että hänellä on AIDS ja vain 30 päivää aikaa elää. Homofoobikko Woodroof ei kuitenkaan antaudu niin helpolla vaan lähtee etsimään parannuskeinoaan taudilleen. Dallas Buyers Club on karu tarina 1980-luvun Yhdysvalloissa riehuneesta AIDS-epidemiasta ja valtion lääkepoliitikasta. Ron Woodroffia näyttelevä Matthew McConaughey tekee suorastaan fantastisen roolisuorituksen, jota voidaan verrata jo DiCaprion suoritukseen The Wolf of Wall Streetissä. Sivuosassa Rayonia näyttelevä Jared Leto tekee myös uskomattoman roolisuorituksen ja todennäköisesti voittaa parhaan miessivuosan palkinnon. Elokuvan juoni ei ole kuitenkaan kovinkaan spesiaali, mikä on pettymys, sillä näyttelijäntyö on priimaa.
Tämä scifitrilleri kertoo kahdesta astronautista, jotka joutuvat onnettomuuteen avaruusasemalla ja jäävät leijailemaan avaruuteen yrittäen selviytyä jotenkin takaisin maankamaralle. Alfonso Cuarónin häikäisevä ohjaustyö pelastaa tämän elokuvan tusinafilmeihin joutumisesta. Elokuvan juoni on melko yksinkertainen, ja pääosassa ähkivä Sandra Bullock oli mielestäni tuskallisen huono. Käsittämättömästi Bullock sai roolisuorituksestaan Oscar-ehdokkuuden. Varmaa on kuitenkin se, että Bullock ei tästä roolistaan mitään voita, toisin kuin Cuarón, jonka Oscar-pysti parhaasta ohjauksesta on lähestulkoon selviö. George Clooneyn sivurooli on, kuten Clooney aina, todella vakuuttava suoritus. Rooli jää kuitenkin sen verran lyhyeksi, ettei häntä huomioitu ehdokkuudella. Elokuva voittaa ohjauksen lisäksi varman Oscarin visuaalisista efekteistä, jotka olivat suorastaan häkellyttäviä.
Her kertoo Theodore Twombly (Joaquin Phoenix) nimisestä yksinäisestä miehestä, joka rakastuu tietokoneen käyttöjärjestelmään. Twombly on antisosiaalinen kirjoittaja, joka toipuu tuoreesta avioerosta. Twomblyn elämä muuttuu kun hän ostaa uuden käyttöjärjestelmän. Pian hän kuitenkin huomaa, että hän on rakastunut käyttöjärjestelmäänsä, ja elokuvassa kuvataan Twomblyn ja hänen tietokoneensa Samanthan (Scarlett Johansson) parielämää. Vuoteen 2025 sijoittuva elokuva vaikuttaa aluksi erittäin kummalliselta, mutta elokuvan mittaa tätä kummallista rakkaustarinaa alkaa ehkä vähän ymmärtää. Juoni alkaa kuitenkin loppua kohti pitkästyttää ja monet asiat menevät yli ymmärryksen.
Arvostetuimpien amerikkalaisohjaajien joukkoon nousseen Alexander Paynen road-elokuvan juoni kuulostaa varsin toimivalta. Alkoholisoitunut vanhus luulee voittaneensa miljoona dollaria ja haluaa lunastaa potin, vaikka joutuisi kävelemään yli 800 mailia. Vanhuksen poika haluaa miellyttää isäänsä ja lähtee tämän kuljettajaksi, vaikka saakin samalla hullunleiman. Heidän miljoonan dollarin arvoinen voittokuponkinsa on pelkkä mainoshuijaus. Koko elokuva on mustavalkoinen, mikä toimii loistavana tehokeinona ja saa katsojan kokonaan unohtamaan, että se on tehty vasta vuonna 2013. Valitettavasti elokuva on tiivistetty lähes täysin traileriin, eikä itse elokuvakatselukokemus juuri hätkäytä, vaikka näyttelijäsuoritukset ovatkin upeita. Kaikki oleellinen on jo nähty trailerissa, ja elokuva tuntuu hetkittäin vain jaarittelevalta dokumentilta.
Stephen Frearsin ohjaama liikuttava ja herttainen Philomena nostaa Frearsin jälleen ainakin melkein ehkä hänen tähän mennessä parhaimman elokuvansa The Queenin tasolle. Philomenan päähenkilö Philomena Lee (Judi Dench) on hellyttävä mummeli, joka ei ole nähnyt omaa poikaansa kuin tämän ensimmäiset kolme elinvuotta, kunnes katolilaiset nunnat myivät tämän Yhdysvaltoihin. Philomena lähtee etsimään toimittajan kanssa kadonnutta lastaan ympäri Yhdysvaltoja, ja juonenkäänteet suututtavat, ärsyttävät ja jopa itkettävät herkimpiä katsojia. Kokonaisuutena Philomena on varsin vaikuttava ja empaattinen elokuva, jonka todellisuuteen katsoja voi syventyä.
Steve McQueenin Yhdysvaltain sisällissotaa edeltävään aikaan sijoittuva elokuva on raastava kuvaus Solomon Northupista (Chiwetel Ejiofor), joka on New Yorkissa perheineen elävä vapaa tummaihoinen mies. Hän on taitava viulisti ja tienaa elantonsa soittamalla viulua erilaisissa tilaisuuksissa. Solomon luulee onnen potkaisseen häntä kahden sirkuskiertelijämiehen tarjotessa hänelle töitä kiertueeltaan. Hän neuvottelee miesten kanssa ravintolassa, jossa hän juo hieman liikaa viiniä ja herää seuraavana päivänä kahleista myytynä orjaksi. Tästä alkaa Solomonille 12 vuoden orjuus. 12 Years a Slave on mitään häpeilemätön kuvaus orjuudesta 1800-luvun Yhdysvalloissa. Mahtavat näyttelijänsuoritukset onnistuvat tekemään elokuvasta todellisen mestariteoksen. Chiwetel Ejiofor tekee todella vakuuttavan pääroolin, myös Lupita Nyong’o ja Michael Fassbender tarjoilevat loistavat roolit. Nyong’o on ennestään kaikille tuntematon näyttelijä, mutta tämä rooli oikeuttaa hänelle ehdottomasti parhaan naissivuosan Oscarin. 12 years a slave on myös tämän vuoden parhaan elokuvan Oscarin voittaja, siitä ei ole epäilystäkään.
Leonardo Dicaprio tarjoilee yhden elokuvahistorian parhaista näyttelijänsuorituksista tässä Martin Scorsesen mestarillisessa kuvauksessa pörssimeklari Jordan Belfortin elämästä. Lue tarkempi arvostelu elokuvasta täällä.
HYVEEN ENNUSTUKSET:
Paras elokuva:
12 Years a Slave
Paras miespääosa:
Leonardo DiCaprio (The Wolf of Wall Street)
Paras naispääosa:
Cate Blanchett (Blue Jasmine)
Paras miessivuosa:
Jared Leto (Dallas Buyers Club)
Paras naissivuosa:
Lupita Nyong’o
Paras ohjaus:
Alfonso Cuarón (Gravity)
Paras sovitettu käsikirjoitus:
John Ridley (12 Years a Slave)
Paras alkuperäinen käsikirjoitus:
Spike Jonze (Her)
Parhaat erikoistehosteet:
Gravity
Paras animaatio:
Frozen
Paras musiikkikappale:
”Let it go” (Frozen)