[stextbox id=”tietolaatikko” caption=”Nälkäpeli (The Hunger Games)”]
Genre: Seikkailu, scifi
Ohjaus: Gary Ross
Tuottajat: Suzanne Collins, Robin Bissell, Nina Jacobson, Jon Kilik
Käsikirjoitus: Suzanne Collins, Billy Ray, Gary Ross
Pääosat: Jennifer Lawrence, Josh Hutcherson, Liam Hemsworth
Valmistusmaa: Yhdysvallat 2012
Budjetti: 60 milj. dollaria
Ikäraja: 12
Kesto: 2 h 22 min
Ensi-ilta: 23.3.2012[/stextbox]
”Viikon elokuva on Nälkäpeli!” Tätä sanomaa jaksoi eräskin radiokanava huudattaa joka ikisen biisin jälkeen ensi-iltaviikolla. Tehomainonnan ansiosta Nälkäpelin mainos jäi päähän pyörimään, ja olihan leffa sitten mentävä katsomaan. Yhdysvalloissa elokuvasta veikataan jopa Harry Potterien vertaista ilmiötä. Twilightkin jäi jo avausviikonloppuna lipputulojen määrässä jälkeen.
Nälkäpeli sijoittuu Panem-nimiseen maahan, joka on jaettu 12 eri sektoriin. Nälkäpeli on tosi-tv-ohjelma, mikä kuulostaa aika mielenkiintoiselta ja roisilta. Jokaiselta sektorilta arvotaan mies ja nainen osallistumaan, ja voittaja on se, joka selviää viimeisenä hengissä. Eli kuin Big Brother murhaajien keskuudessa. Kuulostaapa hyvältä…
Koska elokuva on vain K12, ei tappamisia voida näyttää kovin suoraan. Ratkaisuna tähän on ärsyttävä kameran heilunta, jolla kyllä saadaan tunnelmaa, mutta joka silti tuntuu turhan levottomalta. Varsinkin elokuvan alussa, jolloin mitään kamalaa ei edes tapahdu, tuntuu jopa päätä särkevältä katsoa ”epäammattimaista” kuvausta.
Sektorilta 12 vapaaehtoisena Nälkäpeliin lähtee päähenkilö Katniss Everdeen (Jennifer Lawrence), joka menee siskonsa tilalle. Kaveriksi Katnissille tulee Peeta Mellark (Josh Hutcherson), joka ei ainakaan lähde lukkarina tai kupparina sotaan. Ennemminkin suoraan suupalaksi. Kuitenkin jo kilpailijoiden esiintymiskulkueesta lähtien parivaljakko pääsee ”yllättäen” ennakkosuosikkien joukkoon. Tosi-tv-ohjelman juontaja Caesar Flickerman (Stanley Tucci) on varsin mukava veikko, jonka käyttäytymisessä huomaa monen todellisen juontajan maneereita. Tucci näyttelee roolinsa oikein hyvin. Katnissin ja Peetankaan näyttelijöitä ei voi kovin paljon moittia.
Juoni on mielenkiintoinen, mutta melko suora. Juonikäänteitä ei oikein ole, tai ne ovat helposti arvattavissa. Jokaisen kilpailijan kuolemaa odottaa tietyllä ”innolla”. Kuinka luovia tappajia käsikirjoittajat tällä kertaa oikein ovat. Luonto korjaakin heikot pois. Koska budjetti on 60 miljoonaa, eli 8 kertaa suurempi kuin esimerkiksi Iron Skyssa, ovat erikoistehosteet ja muut selkeästi paremmannäköisiä ja aidomman oloisia.
Elokuvan erinomaisuutta kuvaa jo kriitikoiden moittimisen aiheet. He alkavat haukkua päähenkilöä liian lihavaksi nälästä kärsivässä maassa. Onhan se tietyllä tavalla totta, mutta ei se tee elokuvasta epäaitoa eikä siihen edes kiinnitä huomiota. Muutenkin päähenkilö näyttää erittäin hyvältä, joten miksei katsojille saisi suoda hiukan silmäniloa.
Koska elokuvasta nähdään vielä kaksi varmasti odotettua jatko-osaa, jää lopetus erittäin kankeaksi ja ärsyttävän avoimeksi. Salaperäisyys sopii, mutta tässä jäi niin monta kysymystä auki, että jatko-osalla jo melkein markkinoidaan. Tulevat elokuvat täytyy kuitenkin käydä katsomassa, sen verran hyvä tämä ykkösosa oli!