[stextbox id=”tietolaatikko” caption=”Iho jossa elän (La piel que habito)”]
Genre: Psykologinen trilleri
Ohjaaja: Pedro Almodóvar
Tuottaja: Agustín Almodóvar, Pedro Almodóvar
Käsikirjoitus: Perustuu Thierry Jonquetin kirjaan Mygale
Pääosissa: Antonio Banderas, Elena Anaya, Marisa Paredes, Jan Cornet, Roberto Álamo
Valmistusmaa: Espanja
Budjetti: 10 miljoonaa €
Ikäraja: 16
Kesto: 2 h[/stextbox]
Iho jossa elän on Pedro Almodóvarin ohjaama trilleri, jossa plastiikkakirurgi Robert Ledgar (Antonio Banderas) on tekemässä läpimurtoa täydellisen keinotekoisen ihon luomisessa.
Ledgar tahtoo kehittää kestävän ihotyypin, koska hänen vaimonsa paloi auto-onnettomuudessa ja teki myöhemmin itsemurhan.
Ledgar testaa luomustaan elokuvassa pitkään mystisenä pysyvään Veraan (Elena Anaya). Vera asuu vangittuna kirurgin asunnossa ja muistuttaa hämmästyttävästi Ledgarin edesmennyttä vaimoa, mikä saa Ledgarin palvelusväen hämilleen.
Ledgar on suoraan sanottuna hullu plastiikkakirurgi, ja Vera on kohtaloonsa alistunut nainen. Kirurgi on pakkomielteinen potilastaan kohtaan ja kohtelee häntä kuin taideteosta. Valvontakamerakuvat Verasta täyttävät kirurgin seinät.
Iho jossa elän ylitti kaikki odotukseni ja jopa ohitti ne täysin. Luulin tietäväni, mitä olen katsomassa, mutta luulo ei ollut tiedon väärti. Elokuva pysyy loppuun asti hyvin ennalta arvaamattomana ja yllättää katsojansa joka käänteessä. Aluksi elokuvan juoni tuntuu hyvin hyppelevältä ja vaikeasti seurattavalta, mutta loppua kohden kaikki löytävät paikkansa juonessa ja tästä sekasorrosta muodostuu yhtenäinen.
Mielestäni ohjaaja Pedro Almodóvar yhdistää elokuvassa mahtavasti niin trilleriä, draamaa, erotiikkaa kuin komediaakin. Iho jossa elän osoittaa, että joskus ruumis voi kahlita yksilön pahemmin kuin mitkään lukot.
