Rouva Vilijonkka sanoi Muumilaakson tarinoita -sarjan jaksossa Hiekkaveistoksia lapsilleen: Taide ei ole hupia. Taide on tuskaa. Pienenä perfektionistina voin ymmärtää tuon hyvin. Jos aikoo nimittäin lukion jälkeen pyrkiä taidepainoitteiselle opiskelualalle, on kuvisdiplomin suorittaminen enemmän kuin suositeltavaa. Kuten fysiikan lait määräävät, mitä tärkeämpi asia on, sitä enemmän sen vuoksi on hermoiltava.
Vaikka ensimmäinen kuvisdiplomi-info pidettiin etuajassa ja aikaa työn suunnitteluun onkin riittämiin, se ei poista hermoilua. Jos on tällainen “viime tipan työläinen” kuten minä, ei aikaisesta infoamisesta ole paljoakaan konkreettista hyötyä.
Vaikeinta on päästä alkuun. Se tuntuu tässä tapauksessa hyvin kinkkiseltä, mikä johtuu siitä, että tehtävänannot antavat töiden toteutustyylistä täysin omastani poikkeavan kuvan. Vaikka painotetaankin jatkuvasti siitä, että toteutustyyli olisi täysin vapaa, tehtävänannot tekevät oloni siitä huolimatta epävarmaksi.
On sanomattakin selvää, että diplomin tekeminen panee luovuuden koetukselle. Varsinkin jos “omana materiaalina” käyttää jotain epätavallista, kuten alumiinilankaa. Kuten arvata saattaa, helpoin tapa luoda jotain “syvällistä”, on maalata ja piirtää. Muotoilussa onkin asia erikseen, sillä siinä on suuri riski, että veistos jäisi yksitoikkoiseksi, jos ei tee hommaa tosissaan ja huolella.
Vastus, alumiinilanka Kuvaaja: Milla Rättö
Vaikka olenkin ehtinyt hankkimaan kokemusta alumiinilangan käsittelyssä, muun muassa teoksellani ”Vastus”, se ei todellakaan tarkoita, että tehtävä olisi kaikin puolin nautittava. Jotta diplomista olisi seuraavan opiskelupaikan haussa hyötyä, se ei saa olla “niukin-naukin-suoritettu”. Kun mietin, kuinka tärkeä tämä projekti on tulevaisuuteni kannalta, paineeni vain kasvavat.
Kun perfektionistina en välillä onnistu saamaan mitään ajallaan valmiiksi, minulle neuvotaan usein, ettei aikaansaannokseni tarvitse olla täydellinen. Diplomin suhteen tuosta neuvosta ei ole hyötyä, sillä minun näkökulmastani tämän työn, pitää olla täydellinen. Tämä diplomi saattaa olla tärkeimpiä asioita, joita lukioaikana teen eikä tätä voi uusia tai korjata. Eteenpäin on jatkettava – ja valmista on tultava.