Reaktiot-palstan kirjoittaminen ei ole koskaan ottanut kunnolla tuulta siipiensä alle. Oli syynä sitten ideoiden toteuttamisen haastavuus tai toimittajien ujous, on näiden juttujen tekeminen ollut vaikeaa. Uusien ideoiden puutteen ja toimittajien haluttomuuden takia koko Reaktio-palstaa oltiin jo hautaamassa.
Eräänä päivänä keksin kuitenkin tyhmääkin tyhmemmän idean. Houkuttelin yllytyshullun kaverini, Saara Koljosen, toteuttamaan sen kanssani. Tämä reaktio saisi varmasti huomiota, mutta silti sen tekijät välttyisivät itsensä totaaliselta nolaamiselta. Tehtävä olisi melko yksinkertainen: tarkoitus on pukea joulupukkivaatteet niskaan ja lähteä heilumaan ihmisten ilmoille, eli Helsinkiin.
Kello oli arviolta puoli viisi illalla, kun naureskellen sidoimme pukkiviittojen vöitä, kiristimme partojen kuminauhat, asettelimme hiukset lakkien alle piiloon ja loppusilauksena nostimme aurinkolasit silmille. Sitten oli joulupukkien aika lähteä matkaan.
Kahden täysin punaisiin pukeutuneen partaveikon ei ollut helppo sulautua Suomen harmaaseen syksyyn. Jo hipsiessämme rivakasti noin sadan metrin matkan autolle, ehti kolme lasta huomata meidät. ”Kato joulupukkeja, vai onks ne tonttuja?” Lasten äitikin ilmestyi hieman kauhistunut ilme kasvoillaan seuraamaan, kun naureskellen peruutimme pihasta pois ja lähdimme ajamaan kohti Järvenpään juna-asemaa.
Yksi, kaksi, kolme, vedimme syvään henkeä ja nousimme autosta aseman pihalle kaikkien nähtäväksi. Hou hou, ihmiset tuijottivat meitä pitkään. Toisia alkoi naurattaa tai hymyilyttää, mutta toiset tuijottivat vakavina ja jopa hieman vihaisina. (Ehkä heillä oli jäänyt lapsuudesta joitain henkilökohtaisia kaunoja joulupukkia kohtaan). Meille toivotettiin hyvää joulua, ja toiset ihmettelivät joulupukkien aikaista liikkeellä oloa. Eräs vanha mies tuli tiedustelemaan, josko tietäisimme, milloin sataa lunta niin paljon, että Helsingin aurauskalusto lähtee liikenteeseen. Emme osanneet sanoa, koska eivät joulupukit mitään ennustajia ole. Muuan nainen pyysi saada ottaa kuvan meistä, ja tietenkin suostuimme. Nämä joulupukit pääsivät ehkä muuhunkin lehteen kuin Hyveeseen, sillä nainen sanoi lähettävänsä kuvan Metro-lehteen.
Matkustimme pääkaupunkiin kello 17.15 lähteneellä junalla. Juna oli täynnä ihmisiä, ja jouduimme seisomaan koko matkan. Kun konduktööri saapui luoksemme, hän tokaisi ”mitäs joulupukeille?” sellaisella äänensävyllä, kuin olisi ihan jokapäiväistä, että kaksi pukkia matkustaa Helsinkiin. Keskustelu käytiin näin:
”Yks joulupukki eli eläkeläinen Helsinkiin, kiitos.”
”Jos laitetaan opiskelija kuitenkin?”
”No joo”
”Kyllä joulupukkikin voi olla opiskelija”
Helsingin päärautatieasema oli täynnä ihmisiä, ja sama tuijotus ja kommentit jatkuivat. Vilkuttelimme ihmisille ja juuri kun astuimme aseman ovista ulos, saimme aplodit. Ensimmäisenä suuntasimme McDonaldsiin. Katseet kääntyivät jälleen meitä kohti ja eräs työntekijä huusi muille: ”Tänne tuli joulupukkeja.” Jonossa takanamme seisoi pieni, ilmeisesti ranskalainen, noin viisivuotias poika vanhempiensa kanssa. Hän tuijotti meitä herkeämättä ja hoki Papa Noelia ja ihmetteli vanhemmilleen, miksi joulupukki on täällä. Ei poikaparka tiennyt vielä, että Joulupukki asuu Suomessa. Kun tuli pukin vuoro tilata, oli kassalla palveleva nainen innoissaan ja kertoi lapsellisen innostuneena meidän piristävän hänen päiväänsä.
Happy Meal saa jokaisen joulupukin hymyilemään
Happymealit mahassa teimme kävelykierroksen Kolmen sepän patsaan ja Tuomiokirkon kautta Kauppatorille, josta jatkoimme Esplanadin puiston läpi Kampin ohi ja siitä Rautatieaseman torille. Torilla tuli reissun jännittävin hetki, kun nousimme penkkien päälle seisomaan, laitoimme kaiuttimista soimaan Macarenan, Robinin Boom Kahin sekä Psy:n Gagnam Stylen ja tanssimme niiden tahtiin. Ei siinä kyllä yleisöennätyksiä syntynyt, mutta jokunen ihminen pysähtyi katsomaan. Eräs kysyi, mihin voi jättää rahaa ja toinen tuli jammailemaan meidän kanssamme.
Emme olleet ainoita hassusti pukeutuneita kulkijoita Helsingissä. Samaan aikaan oli käynnissä myös ammattikorkeakoululaisten fuksisuunnistus, ja heillä oli ilmeisesti kilpailuna ottaa mahdollisimman erikoisia kuvia. Kaksi eri ryhmää halusi ottaa kanssamme kuvan (ihmettelen kovasti, jos pukkikuvat eivät voittaneet). Toiset jäivät myös tanssimaan viereemme Robinin soidessa kaiuttimista. Myös useaan otteeseen ihmiset halusivat ottaa meistä kuvia, ja aina pysähdyimme kiltisti poseeraamaan, ja näin joulupukit valloittivat myös sosiaalisen median.
Hauskinta koko joulupukkeilussa oli saada ihmiset nauramaan tai edes hymyilemään. Olen varma, että piristimme monien harmaata syyspäivää ja aiheutimme hämmennystä. Oli hupaisaa huomata, kuinka monet yrittivät sinnikkäästi pitää naamansa peruslukemilla, mutta ratkesivat kuitenkin virnuilemaan. Meitäkin nauratti paljon, mutta ei varmasti yhtä paljon kuin erästä naista, joka meidät nähdessään nauroi ja kaatui. Tosin hän oli ehkä hieman päihdyttävien aineiden vaikutuksen alaisena… Kehotan muitakin heittäytymään hölmöiksi ja pitämään tällaisilla tavoilla hauskaa, koska #YOLO. Muiden ilahduttaminen ja hauskuuttaminen on suuri hyve!
Mutta milloin pukki saa jäädä eläkkeelle?
