Tuusulalainen kokoomuslainen kunnallispoliitikko Sami Tamminen toteaa Keski-Uusimaan Puheenvuoro-palstalla 11.8.2013, että Hyrylän lukio on tullut tiensä päähän, ja että on aika rakentaa Rykmentinpuistoon uusi suurlukio.
Ollessani yhdeksännellä luokalla pohdin usein, menenkö Helsingin suureen lukioon ja maailmaan, vai jäänkö tuttuun ja turvalliseen ulkopuolelta tylsähköön Hyrylän lukioon. Päätin kuitenkin hieman itsenikin yllättäen jäädä Hyrylän lukioon, vaikka haaveilin usein jostain aivan muusta ja vaikka mahdollisuudet olisi ollut mennä jopa kuuluisaan kilpailuhenkiseen Ressun lukioon.
Ensimmäisen lukiovuoden alkupuoliskolla valintani kadutti ja muistan kirjoittaneeni vastaukseksi opinto-ohjaajani tuntemuksia käsittelevään kysymykseen, että vähän vituttaa, mutta kyllä tämä tästä. Nyt voin kuitenkin toisen lukiovuoteni ensimmäisellä jaksolla ylpeänä todeta, etten haluaisi vaihtaa lukiotani, vaikka edessäni anelisi itse Ressun lukion rehtori Ari Huovinen.
Mahdollisuus oppilaskuntatoimintaan, verkkolehden kirjoittamiseen, Saksan, Kiinan, Espanjan ja Ranskan matkoihin ovat todellakin erityisiä kokemuksia, joita en uskoisi voivani saavuttaa suuressa lähes tuhannen oppilaan lukiossa.
Myös omiin opintoihinsa vaikuttaminen lukiossamme on todella helppoa, joskin se saattaa tuottaa toisinaan hieman työtä sekä Pirkolle että Merjalle (nimimerkillä: vaihdan taas suunnitelmaani). Koska kurssitarjottimessamme ei ole tuhansia eri kursseja, on helppoa katsoa, missä palkissa jokin kurssi on. Kursseille pääsee myös melko helposti joko klikkaamalla Wilmassa tai opon työtilassa.
Jos vaihtaisin lukiota, tulisin monien kertomuksien mukaan todennäköisesti kaipaamaan eniten koulumme opettajia: ovathan he mitä omalaatuisempia ja hyviä opettajia. Turpeisen filosofiset pohdinnat, Korhosen remakat naurukohtaukset, Aitlahden mielenkiintoiset tarinat matikkapainotteisesta lapsuudestaan, Kyttälän ja Juken omat hieman omituiset tavat ja opetusmetodit, joista kaikki puhuvat. Näiden lisäksi löytyy vielä monia muita omalaatuisia ja taitavia opettajia ja tapoja. Olen jopa kuullut huhua, että koulumme opettajien rekrytoinnissa on pyritty etsimään omalaatuisia opettajia. Huhujen todenmukaisuuteen en osaa ottaa kantaa.
Pienten lukioiden etuja ovat muun muassa opettajien ja oppilaiden tiivis yhteistyö. Oppilaat tuntevat kaikki opettajat ja opettajat lähes kaikki oppilaat. Jos meille oppilaille tulee jokin ongelma, ei opettajalta kysymisen kynnys ole kovinkaan suuri. Koen myös, että oppilaat ja opettajat ovat koulussamme tasavertaisessa asemassa juuri ”läheisten” väliensä ansiosta. Myös ”vähäisen” oppilasmäärän vuoksi lukiossamme vallitsee melko hyvä yhteishenki ja lähes kaikki uskaltavat puhua kaikille. Aikuisten ja omanikäistemme tuki on siis läsnä lukiossamme.
Mielestäni kuntamme pahassa jamassa oleva taloustilanne olisi järkevä peruste suurlukiolle, mutta siitä ei ainakaan Sami Tamminen palstakirjoituksessaan maininnut, joten tukea ei ainakaan minulta heru.
En myöskään ymmärrä, miksi lukiomme olisi tiensä päässä, kuten Tamminen toteaa. Joko en tiedä, tai sitten Tamminen liioittelee. Miksi koulumme kirjasto ja osa luokista olisi juuri remontoitu, jos koulumme olisi tiensä päässä? Kirjaston remontti oli kuitenkin oppilaskunnan hallituksen aloitteesta alkanut projekti, joten en kykene millään uskomaan, että projekti olisi mennyt kunnan rahoittamana läpi, jos lukiomme olisi tiensä päässä.
Pyytäisinkin siis Sami Tammista ja muita suurlukion puolustajia harkitsemaan kantaansa pienten lukioiden tarpeellisuudesta uudestaan.
