Tapio Turpeinen avasi Platonin Akatemian Halosenniemessä.
Halosenniemi
Platonin Akatemia alkoi tänä vuonna Halosenniemen kauniista maisemista Rantatieltä. Akatemian tervetuliaispuheenvuoron piti Tapio Turpeinen, joka on aktiivisesti ollut järjestämässä tapahtumaa jo monena vuonna. Ensimmäisenä ohjelmanumerona nähtiin Valter Aikion ja Sebastian Karlingin esittämä runo, jonka Agora-projektilaiset olivat tehneet Agoramatkan aikana Ranskassa. Runo oli omistettu Jim Morrisonille.
Rehtori Riitta Eeronheimo piti puheenvuoron Akatemian teeman mukaisesti toisen maailmansodan jälkeisistä unelmista, joista nykypäivään on säilynyt ainakin kaksi: YK ja EU. Eeronheimo pohti, ovatko nuo kaksi unelmaa nykypäivän maailmassa ajautuneet kriisiin. YK:n alueelta raportoidaan jatkuvasti uusista ihmisoikeusloukkauksista, ja EU on ajautunut syvään talouskriisin. Rehtori myös moitti suomalaista mediaa suppeudesta, ja kehotti lukiolaisia seuraamaan ulkomaisia uutistoimistoja.
Rehtori Riitta Eeronheimo suositteli seuraamaan ulkomaalaisia uutsia.
Eeronheimo puhui paljon etiikasta ja suvaitsevuudesta. Hänen mielestään nyky-yhteiskunta harjoittaa paljon negatiivista suvaitsevuutta, eli ”katsoo sormien läpi, kun oma etu on kyseessä”. Hän peräänkuuluttaa nykypäivän hallitsijoilta eli sijoittajilta ja raharuhtinailta eettistä, ihmislähtöistä ajattelua. Eeronheimon mukaan perinteinen valtakäsitys on muuttunut, ja nykyään hallitsevat enenevissä määrin ne, joilla on varaa.
Seuraava esiintyjä oli järvenpääläinen filosofi Miika Luoto. Halosenniemen ateljee täyttyi kiinnostuneista kuuntelijoista. Luoto aloitti puheenvuoronsa Platonin dialogin Sokrates ja kaskaat –vertauksella. Filosofi heitti väliin myös läppää siitä, että toivoo ”filosofian voiman kannattelevan puhetta”. Luoto pohti alun perin Kantin esittämää kysymystä ”Mitä voimme toivoa?”, mutta tuli siihen tulokseen, että toivomiseen ei kuulu sen miettiminen, mikä on toivomisen rajoissa olevaa.
Filosofi Mika Luoto vastasi luentonsa jälkeen myös muihin filosofisiin kysymyksiin.
Miika Luoto esitti, ettei ole olemassa kaiken kattavaa rationaalisuutta. Siitä on helppo olla samaa mieltä, kun ottaa huomioon esimerkiksi erilaiset jumalkäsitykset. Luoto puhui myös Ranskan vallankumouksen ideologiasta ja siitä, miten tuo ideologia näkyy nykyaikana.
Pitkän luentonsa kevennykseksi Luoto viljeli myös Himas-läppää.
Luennon aiheen, toivon, Miika Luoto sai lopulta määriteltyä. Hänen sanojensa mukaan toivo on ”haaste tulla vastaanottavaiseksi sille, mitä ei voi tietää”. Platonin akatemian tämänvuotinen teema ”unelmat” kuuluu samaan sarjaan.
Luennon jälkeen saamelais-norjalais-syntyinen artisti Riverius esitti erikoisen kappaleen ”Itsensäkalastaja”. Itseään kitaralla säestävällä laulajalla on hyvin erityslaatuinen ääni.
Kallio-Kuninkala
Halosenniemen osuuden jälkeen siirryimme Kallio-Kuninkalaan kahville. Tauon jälkeen alkoi itse ohjelma. Riverius esitti vielä muutaman kappaleen, minkä jälkeen tapahtuman kävijät hajaantuivat oman kiinnostuksensa mukaisesti eri työpisteisiin, lukupiireihin, kuuntelemaan väittelyitä tai keskusteluita.
Hyveen toimittajat jalkautuivat aluksi kuuntelemaan Santeri Tuovilan pitämää keskustelupiiriä – ja jäivät sille tielleen. Tuovila oli pitänyt muutaman kuukauden ajan aina silloin tällöin päiväkirjaa, jonka työnimi oli Nuoren miehen päiväkirja. Tuovila luki päiväkirjaansa ääneen. Siinä hän kertoo elämänsä tapahtumista analysoiden ja avaten niitä samalla. Päiväkirjan tapahtumat olivat todella mielenkiintoisia ja poikkeuksellisiakin.
Santeri Tuovila veti keskustelupiiriä analysoiden elämäänsä
Lounas oli järjestetty Kallio-Kuninkalan hienossa päärakennuksessa. Ruokatauon aikana toimittajillakin oli aikaa nukkua nurmikolla.
Päivän ohjelman päätti Tulevaisuuden koulu –paneeli. Panelisteina toimivat mm. rehtori, kaupunginvaltuutettu, opettajia, opiskelijoita, kansalaisjärjestön edustaja, lukiolaisten liiton jäsen ja toimitusjohtaja. Mielipiteet olivat pääosin yhteneviä, mutta ammattikoulujen ja lukioiden tasa-arvoisesta asemasta sekä lukion kehityksestä ja tarpeellisuudesta oltiin eri mieltä. Osa panelisteista piti ihanneratkaisuna mallia, jossa lukio ja ammattikoulu toimisivat yhtenä yksikkönä ilman raja-aitoja, kun taas osa vastusti tätä näkemystä. Myös lukion valinnaisaineiden määrästä oltiin montaa mieltä. Osa kannatti kaikille yhtenäistä pakollisten aineiden peruspohjaa, kun taas esimerkiksi lukiolaisten liiton jäsen Otto Ahoniemi piti valinnaisuutta tärkeänä. Yleisö osallistui myös aktiivisesti keskustelun kulkuun ja kysyi kysymyksiä panelisteilta.
Tulevaisuuden koulu -paneelissa oltiin pitkälti samaa mieltä tulevaisuudestamme.
