Vuosi sitten odotin kesäloman alkua kovemmin kuin koskaan ennen. Vaikka raskaan lukuvuoden jälkeen on aina kiva päästä kesälomalle, viime vuonna se tuntui kuitenkin tärkeämmältä kuin koskaan aikaisemmin. Syy kesän odottamiseen löytyi kalenterin kohdasta 4. heinäkuuta. Tuona päivänä oli nimittäin lähtö Yhdysvaltoihin STS kielikurssin mukana. Haluan tässä jutussa kertoa omia kokemuksiani ja antaa näkökulmia niille, jotka eivät ole vielä päättäneet lähteä kielimatkalle tai odottavat jo kovasti kesän kielimatkaansa.
Ensimmäisen kerran aloin jutella kielimatkasta vanhempieni kanssa kesällä 2010. Molemmat olivat sitä mieltä, että kielimatkalla olisi positiivista vaikutusta englannin kielen taitooni. Seuraavaksi hankalin asia oli päättää maa ja kohde. Ensisijaisesti kohteeseen vaikutti minun mielipiteeni, vaikka vanhemmat olisivatkin mieluummin halunneet, että lähden jonnekin Euroopan kohteisiin halvempien matkojen takia. Kuitenkin minun suuri unelmani oli aina ollut päästä näkemään Yhdysvaltoja. Eli vaakakuppi alkoi nopeasti painua kohti aurinkoista Kaliforniaa. Kun olin istunut jo koko vuoden koulussa, niin kolmen viikon luokkaopetus ei oikeastaan tuntunut olevan minulle se paras vaihtoehto. Kaikki kääntyi oikeastaan täysin päälaelleen, kun löysin STS:n valikoimasta USA Coast to Coast -kielimatkan. Matka kulkisi läpi koko USA:n mantereen rannikolta rannikolle, luokkaopetusta ei olisi ja suurimmaksi osaksi yöt vietettäisiin teltassa. Matkan ensivaikutelma oli mielestäni aivan loistava. Vaikka reissun hinta oli huomattavasti kalliimpi kuin alkuperäisesti suunniteltu enimmäishinta, tulimme lopulta perheeni kanssa siihen tulokseen, että tämä olisi minulle oikea kohde. Ja koska paras kaverini lähti vielä mukaan matkalleni, niin odotin innolla unohtumattoman reissun alkua.
Ja unohtumaton reissu todella olikin. 16 osavaltiota ja kolme viikkoa, jotka vietin porukan kanssa olivat ehdottomasti elämäni parhaat kolme viikkoa. Miksi? Ensinnäkin koko ryhmä sattui olemaan suomalainen. Tämä on tosiaan huonoa tuuria, sillä STS:llä on ollut kymmenenä viime vuonna vain kaksi sellaista ryhmää, joissa on ollut pelkkiä suomalaisia. Englannin kielen oppimisen kannalta ryhmä oli huono, mutta koko meidän porukkamme kemia toimi aika nopeasti ihan hyvin. Ja vaikka kieltä ei päässytkään käyttämään muiden ryhmäläisten kanssa, niin meidän ”paikallisoppaamme” piti huolen siitä, että saimme kuulla englantia ajomatkojen aikana. Ja ihan omasta aktiivisuudestahan se uusien asioiden oppiminen lähtee. Näimme myös aivan hämmästyttäviä paikkoja matkan aikana: Las Vegasin, Grand Canyonin ja New Yorkin. Pääsimme myös helikopterilennolle Grand Canyonin yläpuolelle, ja saimme kokeilla koskenlaskua, mikä oli aivan mahtavaa, suosittelen! Ja koska yöt nukuttiin teltoissa, pääsin myös ensimmäistä kertaa telttailemaan ja opimme nopeasti miten oman teltan sai nopeimmin kasattua ja purettua. Ruuanlaittoakin pääsi harjoittelemaan, sillä leirintäalueella kokkasimme itse omat ruokamme. Kaiken kruunasi loistava matkaseura, joista joidenkin kanssa pidän tälläkin hetkellä tiiviisti yhteyttä.
Kielimatka oli minulle todella loistava kokemus. Vaikkakin uskon, etten tältä reissulta kauheasti oppinut lisää englantia, pystyin sieltä jotain pieniä asioita ottamaan mukaani. Näimme myös kielen oppimisen ohella aivan uskomattomia paikkoja. Satuin vielä Grand Canyonia katsellessani sanomaan: ”Vähintään kerran elämässä pitää päästä käymään Las Vegasissa ja Grand Canyonilla.” Ne näyttävät oikeasti todella ihmeellisiltä paikan päällä. Sain myös kokea amerikkalaista kulttuuria, josta olin monesta suunnasta kuullut negatiivista palautetta, mutta oikeasti ilahduin siitä, että amerikkalaiset ovat hyvin ystävällisiä. Kun kaiken tämän päälle saa vielä uusia ystäviä, niin matka oli oikeastaan todella täydellinen. Vaikkakin yhtenä lähtöaamuna purimme telttaa kaatosateessa, minkä jälkeen ahtauduimme minibussiin läpimärkinä ja matka Washington DC:hen olisi noin 12 tuntia. Mutta sekin oli oikeastaan jonkinlainen kokemus, ja ainakin olen oppinut arvostamaan Suomen sateita, sillä täällä ei sada läheskään yhtä kovaa kuin Yhdysvalloissa. Eikös sanonta kuulukin, että kaikki on isompaa Atlantin toisella puolella?
Suosittelen kaikille todella paljon kielimatkaa. Mutta voisin sanoa, jos haluat paremmin oppia kieltä, niin kannattaa mennä sellaiseen paikkaan, jossa opiskellaan luokassa, koska siellä saa ihan varmasti paremmin vihjeitä kielenoppimiseen. Mutta jos haluat oppia kieltä ja nähdä paljon uusia paikkoja, niin Coast to Coast voisi olla sinulle aika hyväkin vaihtoehto. Voin sanoa, ettet ainakaan kadu päätöstäsi. Tai siis, lähdetpä minne tahansa kielimatkalle, voin luvata, että et menetä siinä mitään, kun lähdet 2-3 viikoksi opiskelemaan kieltä, näkemään uusia paikkoja ja saamaan uusia kavereita. Kohteita on niin paljon, että varmasti jokainen löytää oman suosikkinsa. Jos et vielä tänä kesänä ole lähdössä kielimatkalle, niin ala oikeasti miettiä, voisiko se auttaa sinua englannin tai muun kielen kirjoituksissa. Jos vain jaksat olla aktiivinen matkan aikana, opit varmasti kieltä todella hyvin, ja olen aika varma, että saatat viettää kesän parhaat viikkosi kielimatkalla. Minä ainakin vietin.