Olin ystäväni kanssa teellä toisen reaalikoepäivän jälkeen. Tunnelma oli voitonriemuinen ja helpottunut, koska enää jäljellä olisi vain matematiikka ja sitten piinaava koitos olisi ohitse. Keskustelimme rooiboskupposten äärellä eräästä lempiaiheestamme, ja ystäväni kertoi minulle erään tositapahtumiin perustuvat tarinan, jonka nyt kerron teille.
Olipa kerran neiti A, jonka neiti B oli lisännyt (vaikka eivät he nyt varsinaisesti edes tunteneet toisiaan) lärvikirjassa kaverikseen. Neiti B opiskeli amiksessa viimeistä vuottaan ja olikin kuukauden päivät väkertänyt lopputyötään – kuten neiti A sen hyvin tiesi noiden lukuisten ja taas lukuisten statuspäivitysten ansiosta.
Neiti B valitti ja valitti siitä, kuinka kamalan rankkaa tuon lopputyön tekeminen oli. Mutta sitten, eräänä kauniina päivänä, samoihin aikoihin kun lukiolaisilla oli kirjoituksia meneillään, ilmoitti neiti B suuren ilouutisen: 30 sivun pituinen opinnäytetyö tehty!Neiti A luki tuon statuspäivityksen newsfeediltään pitäessään Facebookin mentävän tauon lukemisensa lomassa. Koska neiti A oli myös kolmannen vuoden opiskelija, mutta eri oppilaitoksessa, oli hänelläkin edessään viimeiset rutistukset ennen valmistumista. Valmistuakseen neitien oli tehtävä kuitenkin hieman erilaiset näytöt.
Neiti A ei voinut olla ajattelematta sitä, kuinka reaaliaineiden ylioppilaskirjoituksissa, yhtenä ainoana kirjoituspäivänä, kuuden tunnin aikana tulee kirjoittaneeksi kolmisenkymmentä sivua ulkomuistista ja vieläpä soveltaen ja oppiainerajat ylittäen. Neiti A pudisteli päätään, tietäisipä neiti B kuinka paljon lukiossa joutuu kirjoittamaan.
Ja ei, tämä ei ole iänikuinen ”lukio versus amis”-kirjoitus. Kummassakin laitoksessa on niin hyvät kuin huonotkin puolensa. Faktahan vain on se, että amiksessa ei pidä kirjoittaa yhtään niin paljon kuin lukiossa pelkän yhden jakson aikana. Viimeistään kirjoitusten jälkeen sitä on kurkkuaan myöten täynnä kirjoittamista.
Haluan sanoa teille kaikille lukiolaisille, joilla työnsarkaa on vielä jäljellä, että olkaa ylpeitä siitä, mitä saatte kirjoituksissa aikaan. Kannustan teitä jatkamaan kurssien suorittamista ja pian edessä oleviin kirjoituksiin henkisesti valmistautumista! Vaikka ylioppilastutkintolautakunta soisikin niitä alemman pään suoritusnimityksiä, niin olette silti selviytyneet tämän vanhan instituution laatimasta koitoksesta – voin sanoa, että sen jälkeen on aika tajuttoman hyvä fiilis. Toivottavasti tuo hyvä fiilis myös siivittää meidät vastavalmistuvat jatko-opiskelumahdollisuuksien viidakkoon, jonne lukio avaa paljon enemmän polkuja kuin amis.
