Lehtori Esa Pärnäsen kolumni aloittaa Hyve-lehden opekolumnisarjan.
”Älä anna minun olla elänyt turhaan”
Nämä sanat lausuttiin 400 vuotta sitten Prahassa. ”Älä anna minun olla elänyt turhaan”, lausui vanha mies puristaen samalla nuoremman miehen käsivartta. Vanhalla miehellä oli jotain, minkä hän tiesi tai ainakin aavisti olevan arvokasta. Mutta hän ei kyennyt viemään työtä loppuun. Siihen hän tarvitsi nuoremman miehen apua. Ja historian onnekkaasta oikusta tämä jotain oli juuri sitä, mitä tämä nuorempi mies epätoivoisesti halusi.
Vanha mies oli Tyko Brahe, tähtitieteilijä ja havaitsija vailla vertaa. Kyllästyneenä antiikin tähtitieteen perintöön Tyko suoritti havaintoja tarkkuudella, johon kukaan ei ollut ennen häntä pystynyt. Se oli hänen aarteensa. Elämäntyönsä. Hänellä oli arkisto täynnä kylmiä lukuja, tietoja planeettojen sijainneista. Ja juuri noita lukuja nuorempi mies tarvitsi. Hän oli päättänyt selvittää kiertoratojen salaisuudet. Mutta hänellä ei ollut siihen tarvittavaa materiaalia. Häneltä puuttuivat juuri nuo kylmät luvut.
Antiikin ajoista lähtien oli uskottu, että planeettojen radat olivat täydellisiä ympyröitä. Täydellisiä liikkeitä. Ja sitä myös nuorempi mies etsi. Mutta havainnot eivät sopineet. Aikaisempien havaintojen perusteella planeettojen ratojen ympyriäiset muodot olivat olleet vielä perusteltuja. Mutta nyt oli toisin, Tyko Brahen havainnot olivat kerta kaikkiaan vain niin tarkkoja. Planeetan rata ei ollut ympyrä. Pitkän, välillä suorastaan epätoivoisen teoreettisen pohdiskelun jälkeen nuorempi mies päätyy viimein siihen, että rata on ellipsi. Se on ainoa mahdollisuus. Luonto oli puhunut. Ja vaikka nuorempi mies ei erityisemmin tästä löydöstään pitänytkään, niin siihen hän tyytyi. Ja siinä on hänen suuruutensa.
Nuorempi mies oli nimeltään Johannes Kepler. Ja hän julkaisi löytönsä, joita oli kaikkiaan kolme, teoksissaan Astronomia Nova ja Mysterium Cosmographikum, eli suomeksi Uusi tähtitiede ja Kosmoksen mysteeri. Näitä löytöjä kutsutaan nykyään Keplerin kolmeksi laiksi.
Siellä ne uinuivat, orpoina Keplerin muiden ajatusten loputtoman mystiikan valtavassa sekamelskassa yli puoli vuosisataa. Kunnes ne kaivoi esille eräs englantilainen, sir Isaac Newton, joka rakensi Brahen ja Keplerin pystyttämälle perustalle oman planeettateoriansa: painovoimateorian. Suuri Newton, ehkä suurin kaikista, saattoi sitten todeta aikanaan vaatimattomasti: jos olen nähnyt pidemmälle kuin muut johtuu se vain siitä, että olen seissyt jättiläisten hartioilla.
Näin Tyko Brahe ei ollut elänyt turhaan. Hänen merkitystään kopernikaaniselle vallankumoukselle ja tieteen kehitykselle voidaan kuvata vain yhdellä sanalla: korvaamaton.
Lähteet:
Kari Enqvist, Näkymätön todellisuus (WSOY, 1996)
Arthur Koestler, Vedenjakajalla, Johannes Keplerin elämäkerta (WSOY, 1961)
