Mielikuvitustamme tarvitaan moneen asiaan, taiteeseen, innovoimiseen ja tämän tekstin kirjoittamiseen.
Halusin kertoa teille siitä, miten lähestulkoon meihin kaikkiin kännykkä, oman kehomme jatke ja portti mittaamattomaan määrään tietoa, vaikuttaa. Se vaikuttaa mielikuvituksemme toimintaan. Suurin osa on kuullut varmasti jo saarnan siitä, miten puhelinten käyttö vaikuttaa ihmisen keskittymiskykyyn, mutta olen myös huomannut, miten se vaikuttaa luovuuteen. Sen takia haluan puhua teille juuri siitä, miten liiallinen puhelimen käyttö vähentää mielikuvitustamme.
Minun mielestäni on hyvin huolestuttavaa, jos menetämme omia synnynnäispiirteitämme sen takia, että olemme liian riippuvaisia jostain esineestä ja sen käyttämisestä.Huomaamme puhelimen toimivan ikään kuin tylsyyden syrjäyttäjänä. Meidän on jatkuvasti pidettävä oma mielemme kiireisenä. Ihmisellä on ikään kuin loppumaton jano informaation ja erilaisten ärsykkeiden suhteen. Tämä estää ihmisen mielikuvituksen laukkaamisen, sillä ihmiselle ei jää aikaa käyttää mielikuvitustaan erilaisten visioiden ja ideoiden keksimiseen. Huomaamme yleensä tällaisia tilanteita, kun olemme yksin kulkemassa paikasta toiseen tai syömässä iltapalaa. Kyung Hee Kim on tehnyt tutkimuksen nuorison mielikuvituksen ja luovuuden käytöstä. Tutkimus kesti vuodesta 1970 vuoteen 2010 asti, ja siihen osallistui noin 300 000 amerikkalaisnuorta. Tutkimuksen tuloksissa on huomattu 1990-luvusta eteenpäin jatkuvaa laskua nuorten ainutlaatuisten ja yllättävien ideoiden keksimisessä. Oppimispsykologi Ron Beghetto sanoo, että mielikuvitus ei voi kadota täysin mutta se voi rajoittua hyvin paljon tietyissä aihepiireissä. Vaikka mielikuvitus ei häviä täysin, on silti mielestäni hyvin hälyttävää, miten se rohkaisee näpyttelemään älykännykän näyttöä siihen asti, kunnes ympärillä tapahtuu jotain kiinnostavaa. Kännykän tuijottamisen sijaan voisimme tarkkailla ympäristöämme ja keksiä siihen jotain mielikuvituksellisia jatkeita. Mielikuvituksemme tarvitsee jatkuvasti virikkeitä, jotta voimme kehittää sitä. Huomaamme yleensä uneksivamme, kun meillä on tylsää. Silloin luomme todellisuudessa mahdottomia skeenarioita. Nämä hetket ovat älykännyköiden yleistymisen jälkeen vähentyneet ratkaisevasti, koska meillä on nykyään tapana ottaa taskusta puhelin ja katsoa mitä esimerkiksi Instagramiin on ladattu. Olen huomannut näiden, joskus hyvin absurdien ajatusten luomisten vaikeammaksi, kuin mitä se oli esimerkiksi pari vuotta sitten. Vaikka saamme myös jatkuvasti erilaisia ideoita puhelimen selailun yhteydessä, eivät nämä ideat yleensä ole omaperäisiä vaan jonkun toisten ihmisten julkaisemia asioita, joista ihminen sattuu inspiroitumaan. En usko, että on suuri yllätys, että suurimmat taiteilijat etenkin kuvataiteessa elivät ennen digitalisoitumista.
Voimme itse vaikuttaa siihen, tuleeko tällä hetkellä oman kehon jatkeesta ihmisen varsinainen raaja, jonka avulla voisimme korvata mielikuvituksen faktatiedoilla vai haluammeko pitää jo syntyessämme saamamme mielikuvituksen ja käyttää sitä kehomme työkaluna.
Lauri Hartikainen (ÄI7-kurssin vaikuttava puhe)
