En jaksaisi nousta sängystä.
Mikään määrä unta ei voisi auttaa tähän väsymykseen, jota tunnen juuri nyt. Se pysyy eikä lähde, ehkä kesäloma auttaa.
Mietin tuntemuksiani. Mikä minulla on? Kilpirauhasen vajaatoiminta, masennus? Epäilen kuitenkin opiskelijan burnouttia eli loppuunpalamista. Mitä tässä nyt jaksaisi tehdä? Istuttaa kukkasipuleita? Ei. Syödä? Eipä tee mieli. Nukkua? Viimeaikaisten kokemusten perusteella mietin, että nukkumisen jälkeen on ainoastaan raskaampi olo. Hyvä on, jos jaksan suihkussa käydä. Kunpa saisi pidemmän hiihtoloman.
En jaksa tehdä mitään. Ehkä istua tai jutella, mutten juurikaan mitään muuta. Kun joku pyytää minua tekemään jotain, ärsyynnyn pahasti. Miksi minä? Minulla on jo liikaakin tekemistä! Todellisuudessa jos vain tarttuisin toimeen, saisin kaiken tehtyä noin päivässä. Pelkkä kirjan näkeminenkin saa silmäni yliaktiivisiksi ja etsimään jotakin muuta katsottavaa.
Toivon kevään pienien lomapäivien auttavan, mutta tajuan kuitenkin olevani pitkän tauon tarpeessa.
Mikään näistä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että olisin laiska! Päinvastoin, se voi tarkoittaa sitä, että liiallisen työnteon ansiosta kaikkeen vain yksinkertaisesti kyllästyy, kuten monella käy. Vähintään siinä vaiheessa, kun kaikki opettajat ilmoittavat samana päivänä: ”Jaahas, en ole antanut teille läksyä viime aikoina, joten annanpas nyt yhden monisteen, jossa on 20 tehtävää.”
Numeroni ovat viime kuukausina olleet laskussa ja olen joutunut luopumaan muutamasta kurssista. Nousen kuitenkin sängystä aamuisin (joskus), sillä muistan, että minullakin voi olla valoisa tulevaisuus ja että ulkona on hyvä sää (no ei nyt aina)!
