Tapasin Julia Talvitien ensimmäistä kertaa kuvataiteen tunnilla vuosi sitten. Aina musiikkia kuunteleva punatukkainen hiljainen tyttö osoittautuikin huumorintajuiseksi, herkästi nauravaksi ja puheliaaksi. Hän luonnehtii itseään mielikuvituksettomaksi ihmiseksi. Nyt pääsin haastattelemaan tätä ujoa henkilöä.
Mistä saat tai haet inspiraatiota?
– No en varsinaisesti saa inspiraatiota. Mutta jos löydän jonkin hienon valokuvan niin tulee sellainen ”Haluun piirtää/maalata tän!”
Mikä viehättää mallista piirtämisessä?
– Mulla on tosi huono mielikuvitus, joten mallista piirtäminen on kivaa, koska ei tarvitse kuin katsoa kuvaa ja piirtää/maalata se.
Oletko opiskellut jossakin kuvataiteita?
– Ai tyyliin joissain kerhoissa? Olen mä parissa kerhossa ollut jonkin aikaa, mutta en tiedä, opinko niissä mitään.
Milloin aloitit piirtämään/maalaamaan?
– Heti kun mä synnyin! Eiku… [naurua] En mä muista tiettyä ajankohtaa. Olen aina tykännyt piirtää.
Mitä olet ajatellut tehdä tulevaisuudessa?
– En yhtään tiedä vielä. Jotain maalaamiseen tai piirtämiseen liittyvää.
Mistä pidät maalaamisessa/piirtämisessä?
– Aika vaikea kysymys. Tykkäänpä vaan!
Mistä välineistä pidät eniten?
– Tällä hetkellä vesiväreistä. Niiden lisäksi pidän myös lyijykynistä ja puuväreistä. Ei ole mitään varsinaista inhokkiakaan.
Onko suvussasi muita taiteilijoita?
– Äitini sisko, Virpi Talvitie, on kuvittaja. Meillä on hänen kuvittamiaan kirjoja paljon.
Mistä työstäsi olet ylpein?
– Yleensä uusimmasta, sillä siitä näkyy tämänhetkinen tasoni.
Vinkkejä muille?
–Öö.. no piirtämistä ja maalaamista ei voi oppia, ellei sitä tee, ja sitä pitää tehdä paljon, ennen kuin tulee hyväksi. Piirrä ja maalaa siis paljon!! Äläkä luovuta tai vertaa itseäsi liikaa muihin.
Tässä julian taideteoksia teidän ihailtavaksenne!
