Mikä on Elävä kirjasto?
Tuusulan lukion Hyrylän toimipisteen vuoden 2024 Elävä kirjasto -tapahtuma järjestettiin 13.11.2024. Elävä kirjasto -tapahtuma järjestettiin oppilaskunnan hallituksen (OPKH) ja muiden opiskelijoiden avulla. Elävä kirjasto on perinteinen tapahtuma Hyrylän toimipisteessä. Tapahtuman tarkoituksena on tuoda esiin niin erilaisia ihmisiä ja heidän kokemuksiaan kuin lisätä ihmisoikeuksien ja ihmisarvon toteutumista sekä suvaitsevaisuutta ja tietoisuutta vähemmistöistä. Tapahtuman aikana opiskelijat pääsevät lainaamaan erilaisia kirjoja, eli erilaisia ihmisiä, kuulemaan heidän elämästään ja keskustelemaan heidän kanssaan. Tapahtuman päämääränä on vähentää syrjintää, ennakkoluuloja ja stereotypioita.
Tapahtuman toteutuminen
Suunnittelimme tapahtuman järjestämistä, käytännön asioita ja lainauksia OPKH:n kokouksissa. Jaoimme jokaiselle auttajalle omat tehtävät tapahtuman järjestämiseksi. Jokaisen tuli hankkia tapahtumaan lainaus ja sopia hänen saapumisestaan koululle. Osa oppilaskunnan jäsenistä teki kuvaamataidon luokassa Elävä kirjasto -tapahtumaan mainokset käytäville.
Tapahtumapäivän aamuna haimme koululle vieraillemme tarjoiltavat ruoat ja juomat. Elävät kirjat vastaanotettiin tai haettiin koululle sovitulla tavalla. Päivän aikana järjestettiin neljä lainausta, kaksi ennen ruokailua ja kaksi ruokailun jälkeen. Jokaisen lainauksen välissä oli 15 minuutin tauko. Tauon aikana lainauksilla oli mahdollisuus tulla syömään välipalaa ennen ruokailua. Jokaisen lainauksen kanssa oli yksi järkkäri, joka huolehti kirjasta ja leimasi lainauksen jälkeen opiskelijoiden passit. Päivän jälkeen lähetimme kirjoille palautekyselyt ja kävimme kokouksessa läpi tapahtuman kulkua.
Kyseinen tapahtuma oli toinen Elävä kirjasto, jossa olen ollut järjestäjänä. Se oli huomattavasti työläämpi kuin ensimmäinen. Oppilaskunnan puheenjohtajalla on suuri vastuu kokonaiskuvasta, joten ei yllätä, että hommia riitti. Suosikkivastuuni tapahtumasta oli ehdottomasti kirjojen hankinta ja pienien tarjottavien ostaminen. Hankin tapahtumaan viisi kirjaa, esimerkiksi yhden tämän vuoden suosituimmista kirjoista eli koirapoliisin. Tehtäväni oli olla maksumiehenä tarjottavien ostamisessa mutta pääsin myös vaikuttamaan ostettaviin tarjottaviin. Oppilaskunnan puheenjohtajan ja yleisen järjestäjän näkökulmasta tämän vuoden Elävä kirjasto -tapahtuma onnistui erinomaisesti. Kohderyhmämme olivat tyytyväisiä tapahtuman toteutukseen, jokainen hoiti oman tonttinsa kunnolla ja siivosimme lopuksi tapahtumapaikat. Voisi sanoa, että tapahtuma oli kympin suoritus!
Koirapoliisi
Opiskelijat pääsivät kuulemaan poliisin ja koiran välisestä yhteistyöstä. Itä-Uudenmaan poliisissa lähes 25 vuotta työskennellyt Pete kertoi sekä etuoikeuksista että vaikeimmista tilanteista, joita hänen työnkuvaansa liittyy. Etuoikeutena hän pitää mahdollisuutta työskennellä koirien kanssa. Sen lisäksi, että koira on työkaveri, siitä täytyy kuitenkin pitää myös huolta 24 tuntia päivässä jokaisena päivänä viikossa. Pete kertoi pitävänsä koiran aina mukanaan. Esimerkkinä hän kertoi ottaneensa koiransa mukaan jopa kaverinsa häihin. Pentuiässä huolehtimista on enemmän, mutta koiran kasvaessa aloitetaan harjoitukset työtehtäviä varten. Petellä on ollut yhteensä neljä koiraa, joten koira-arki on tullut varmasti tutuksi.
Koirapoliisin työ ei kuitenkaan ole aina pelkästään juhlaa innokkaiden koirakavereiden kanssa. Työhön liittyy myös vaikeita ja raskaita asioita, joiden käsittely vaatii Peten sanojen mukaan ”vahvaa pääkoppaa”. Pete kertoi kaksi erityisesti mieleen jäänyttä tapausta uransa varrelta. Ensimmäiseksi hän valitsi tapauksen, jonka päätös oli erittäin surumielinen ja lohduton. Pete muistelee tapauksen vetäneen hänet syvälle omiin ajatuksiinsa. Tapaukseen liittyi kahden pienen lapsen menehtyminen epäinhimillisellä tavalla. Vastaavanlaisten tapausten todistaminen on poliisin työn rankka puoli. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että koirat hoitavat työnsä etsintäpaikoilla, jotta pahimmatkin tapaukset voidaan selvittää.
Pete päättää koirapoliisin ammatin esittelyn hupaisampaan tapaukseen. Hän kertoo tapahtumapaikasta, jonne oli määrätty koirapoliisin suorittama etsintä. Kun Pete saapui paikalle ja näki suuren teollisuushallin, hän kertoi ajatelleensa, että tässä saattaa mennä vähän aikaa. Ennen sisälle menoa koira kuitenkin osoitti kiinnostusta ulkona sijaitsevaan kohteeseen. Etsityt asiat löytyivätkin yllätykseksi sieltä. Huvittavan asiasta teki se, että pian pihaan kurvasi auto, jonka kuljettaja oli mitä ilmeisimmin hakemassa kyseisiä asioita. Hän jäi siis niin sanotusti kiinni rysän päältä.
Koirapoliisin työstä kuuleminen oli varmasti monien mielestä mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää. Pete kertoi avoimesti työstään sekä sen hyvistä ja huonoista puolista. Työ vaatii vakaata mieltä, jotta kauheimpiakin tapauksia kykenee kohtaamaan ja käsittelemään.
Ninni Taskinen
Uskontojen uhrit
Kahdeksissakymmenissä oleva pariskunta, Pentti Ahonen ja Jyri Autio, saapuivat kaksin Elävään kirjastoon. He tulivat kertomaan Uskontojen uhrien tuki -nimisestä järjestöstä ja sanoittamaan omia kokemuksistaan siitä, millaista on ollut olla homoseksuaali uskonnollisessa yhteisössä. Myös Aution näkövammasta kertominen oli yksi syy osallistua tapahtumaan. Lainauksessa äänessä oli enimmäkseen Ahonen, joka kertoi avoimesti homona olemisen vaikeudesta sekä lukuisista yrityksistään eheytyä heteroksi. Hän oli itse aikoinaan perustamassa eheytymispiiriä, jonka tavoitteena oli käännyttää homoseksuaalit heteroseksuaaleiksi.
Ajat olivat ennen erilaiset, ja Ahosen nuoruudessa homoseksuaalista miestä kannustettiin menemään naimisiin naisen kanssa, jotta homous katoaisi. Vaihtoehtona oli koko elämä selibaatissa. Helluntailainen ajatusmaailma ei jättänyt sijaa homoseksuaalisuudelle, ja ainoa mahdollisuus oli yrittää rukoilla homoutta pois. Ahonen uskoi nuorena, että vankan yrittämisen ja rukoilemisen myötä hänkin voisi muuttua homosta heteroksi.
Uskontojen uhrien tuki tarjoaa pariskunnan mukaan maksutonta vertaistukea lukuisista eri uskonnollisista taustoista tulleille ihmisille. Esimerkiksi entisille vanhoillislestadiolaisille ja muslimeille on Ahosen mukaan omat vertaistukiryhmänsä UUT:n sisällä. Ahosen mielestä asenteet homoja kohtaan ovat menneet eteenpäin. Hän kertoi, että helluntailaisessa seurakunnassa ei ehkä uskalleta sanoa, jos omasta mielestä homous on hyväksyttävää, mutta ilmapiiri kuitenkin tuntuu muuttuneen aavistuksen myönteisempään suuntaan muun maailman kanssa. Kukaan miesten nuoruudessa ei ollut avoimesti homoseksuaali. Nuorena Ahosesta tuntui, “ettei homoja ole ollenkaan”, ja hän joutui kamppailemaan yksin siihen aikaan arkaluontoisen salaisuuden kanssa. Nykyään moni uskaltaa olla avoimemmin oma itsensä.
Yrityksistään huolimatta kumpikaan mies ei muuttunut vuosikausien kuluttuakaan heteroksi. Sen sijaan todellisessa eheytymisessä ja itsensä hyväksymisessä Ahosta ja Autiota auttoivat toistensa löytäminen ja UUT. Ahonen kokee nykyään eheytyneensä homona.
Elina Tuomainen
Päihdetaustainen kokemusasiantuntija
Päihdetaustainen kokemusasiantuntijaa, Antti Tammista, kuultiin Elävässä kirjastossa ensimmäistä kertaa. Hänen inspiroiva tarinansa alkoi hänen lapsuudenkodistaan. Isä oli pitkillä työmatkoilla, äiti hoiti lapset. Lapsena Tamminen avasi keittiön kaapinoven ja löysi sieltä avatun viinipullon. “Mitä tämä täällä tekee?” hän mietti. Miksi tämä ei ollut isän viinakaapissa lukkojen takana. Myöhemmin hän ymmärsi, että hänen äitinsä oli ollut pienessä humalassa koko Tammisen lapsuuden ajan. Yhdeksänvuotiaana istutettiin ensimmäiset siemenet Tammisen alkoholismille, kun hän alkoi pyöriä vanhempien nuorten porukoissa. Vanhemmat kaverit tarjosivat hänelle alkoholia. Alkoholin vaikutuksen alaisena Tammisen olo oli kuin voittajalla. Hän nautti huomiosta, jota muilta sai humaltuneena.
Nuorena Tamminen oli hiihtäjä. Kovan treenaamisen ja alkoholin yhdistelmä tarkoitti sitä, että Tamminen oli aina väsynyt eikä energiaa riittänyt mihinkään. Aikuiseksi kasvaessaan tuli tilaisuuksia kokeilla huumeita, mutta niihin Tamminen ei koskaan hurahtanut. Työtilaisuudet olivat hänelle kuin kultaa. Hän sai jutella paljon ihmisille ilmaisen alkoholin alaisena. Alkoholin vallatessa koko hänen elämänsä alkoivat ihmissuhteet rappeutua. Tämä johti avioeroon, ja 1990-luvun laman aikana Tammiselta lähtivät vaimo, lapset ja työpaikka. Tämä oli hänelle kova paikka, ja alkoholin käyttö lisääntyi. Tamminen on tähänastisen elämänsä aikana ollut neljä kertaa katkaisuhoidossa, ja tänä vuonna ollut kymmenen vuotta selvänä. Hän mainitsee kuitenkin sen, ettei laske vuosia. Hän kertoo, miten hänen elämänsä on parantunut, kun alkoholi ei enää hallitse hänen elämäänsä. Oli vapauttavaa päästä pois vanhoista tavoista.
Eero Lindfors
Ex-uhkapeliaddikti
Henri Hytönen hengittää syvään luokan edessä alkaessaan kertomaan tarinaansa lukiolaisille. Kyseessä on Hytösen ensimmäinen kerta elävänä kirjana. Hytönen kertoo, että näistä asioista puhuminen on ymmärrettävästi hänelle aina vaikeaa. Hytönen asuu nykyään Mäntsälässä, mutta lapsuudessaan on käynyt Tuusulan lukiota Jokelan toimipisteessä.
Hytösen pelaaminen alkoi jo pienenä poikana, kun sukulainen vei hänet kasinolle Järvenpäähän. Hän aloitti pelaamisen kolikkopeleistä. Kaikki saamansa kolikot hän pelasi lähikaupan pelikoneille. Aluksi Hytönen ajatteli, että kaikki on hyvin, jos hän pelaa vain omaa rahaansa ikä ala ottamaan velkoja. Ajan kuluessa hän löysi nettikasinot. Aluksi Hytönen oli innoissaan siitä, että nyt hänen ei tarvinnut lähteä pelaamaan kauppaan, vaan hän pystyi pelaamaan omalta sohvaltaan. Hytönen kävi töissä ja ansaitsi palkkaa. Pian hän huomasi pelaavansa palkkansa, eivätkä rahat enää riittäneet. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi velan ja pikavippien otto, joka vei Hytösen vaikealle tielle. Lopulta hänen tyttöystävänsä lähti, ja kulissi, jonka hän oli luonut, alkoi pikkuhiljaa kaatumaan.
Hytönen kertoo, että euforinen tunne ajoi hänet uhkapelien pariin. Lisäksi hän kertoo olleensa lapsena koulukiusattu, ja kaivanneensa hyväksynnän tunnetta. Sitä hän koki saaneensakin, mutta se oli vain väliaikaista. Hytönen sanoo kertovansa tarinaa siksi, että uhkapeliriippuvainen uskaltaisi kysyä apua, koska sitä ei hänelle tulla tarjoamaan. Hytösen tarina on tunteita sekä ajatuksia herättävä. Se auttoi ymmärtämään uhkapelaamisen vaarallisen puolen.
Ilari Hyvärinen
Autismin kirjolla
Ilkka Aalto kertoi autismin kirjosta Elävässä kirjastossa. Aalto sai autisminkirjon diagnoosin vasta aikuisiällä, ja hänellä on lisäksi ADHD-diagnoosi. Aalto muistuttaa, että autismin kirjo ei ole yhtä kuin ihminen vaan se on osa ihmistä. Autismin kirjo näkyy eri tavalla eri ihmisissä. Aallon lisäksi hänen perheessään on myös muita neuronkirjolla (esimerkiksi ADHD tai autismin kirjo) olevia perheenjäseniä.
Autisminkirjon tietoisuus on lisääntynyt nykyaikana, toteaa Aalto. Hän kertoo, että stereotyyppisesti autismin kirjolla olevan ihmisen ajatellaan olevan “kökkö” sosiaalisissa tilanteissa. Aalto kokee olevansa hyvä lukemaan ihmisiä, mutta hänellä oli etenkin nuoruudessa haasteita ymmärtää, mistä on hyväksyttävää puhua tai mitä voi sanoa ääneen. Aalto kokee olevansa poikkeava omassa vähemmistössään, sillä hänen autismin kirjonsa ei ole tyypillisin.
Aalto tiivistää autismin kirjon näkyvän arjessa eniten kuormittumisena esimerkiksi uusista ihmisistä, uusista tilanteissa, äänistä ja valoista. Kun ylikuormitus kasaantuu eikä kuormitus helpotu, autisti voi saada “melttarin” eli meltdownin, kertoo Aalto. Aistikuormitus kasvaa niin voimakkaaksi, että autismin kirjolla oleva ihminen voi pahimmillaan satuttaa itseään. Myös jaksamisen vaihtelevuus arjessa on osa Aallon autismin kirjon oireita, joihin vaikuttaa aistikuormitus. Autismin kirjossa stressi on pitkäkestoista ja kasautuvaa, jolloin aistikuormitus on noidankehä, kertoo Aalto. Voimakkaat aistit ovat myös Aallon vahvuus. Kuuloaistin avulla Aalto havainnoi paljon maailmaa mutta toisaalta myös kuormittuu äänistä.
Anni Sohlsten
