Lähes kaksi kokonaista kuukautta Moniossa ykkösenä on nyt takana. Kuulostaa paljolta, mutta todellisuudessa aika on mennyt melkein huomaamatta. Vastahan koko koulu täyttyi suuresta määrästä uusia oppilaita, eikä kenelläkään ollut selvää, missä on mitäkin.
Aivan ensimmäisinä päivinä tuntui kuin olisi ihan hukassa. Koulu tuntui suurelta sokkelolta, josta saattoi löytää oman luokkansa, jos käveli tarpeeksi monet rappuset ylös. Tuntui, ettei millään voi löytää oikeaa luokkaa pelkän kirjaimen avulla. Joka päivä toistojen avulla asiat ovat kuitenkin selkiytyneet ja kokonaisuus alkanut hahmottua. Kyllä tässä tutuksi tullaan puolin ja toisin. Rakennuksena Monio on ainutlaatuinen ja mahtava sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti.
Yläasteen aikana opitut tavat ja tuntijärjestys onkin jo unohtunut lukion kurssi- ja opetustahdin aiheuttaman alkujärkytyksen vuoksi. Tahti on selvästi vauhdikkaampi kuin mihin olin aikaisemmin tottunut, mutta toisaalta asioissa on mukava päästä reippaammin eteenpäin.
Koulusta saatujen koneiden käyttöönoton jälkeen opinnot lähtivät kunnolla liikkeelle. Opintojen suorittaminen digitaalisesti jakaa mielipiteitä. Jotkut pitävät perinteisiä oppikirjoja selkeämpinä, mutta digitaalisessa muodossa kaikki tieto on aina mukana.
Ensimmäinen tuntuma lukiokursseista alkaa olla taputeltuna ja uudet kurssit kutsuvat.
