Joka vuosi opiskelijakunnan hallitus järjestää lukiollamme Elävän kirjaston, jossa on mahdollista päästä kuulemaan erilaisten ihmisten elämästä. Tänä vuonna Elävä kirjasto järjestettiin neljättätoista kertaa.
Kysyin opiskelijakunnan hallituksen varapuheenjohtajalta Nea Rönköltä, miksi Elävä kirjasto on niin tärkeä vuosittainen tapahtuma. ”Elävä kirjasto edistää suvaitsevaisuutta ja lisää tietoa erilaisten ryhmien välillä. Oppilaat jaksavat vuodesta toiseen osallistua tapahtumaan paljon suuremmin joukoin kuin muihin lukuvuoden tapahtumiin. Se kertoo meille hallituksessa, että tapahtuma on pidetty. Pelkästään uutisia seuraamalla näkee, minkä vuoksi polarisaatiota vähentäviä tapahtumia tarvitaan edelleen”, kertoo Nea Rönkkö.
Päivä päättyi paneeliin, jossa kaikki kirjat pääsivät keskustelemaan ja vastailemaan yleisön esittämiin kysymyksiin. Paneelin yleisimpiä aiheita olivat muun muassa panelistien kokemukset erilaisten taustojen ja elämäntapojen takia.
Hyve-lehti haastatteli ja kuunteli, joten jos et päässyt paikalle tai olet jo unohtanut Elävän kirjaston tapahtumat, pääset lukemaan muutamien kirjojen tarinoita alempaa.
kuva: Iina Pelander
Reserviupseeri
Elävässä kirjastossa päästiin kuulemaan myös reserviupseerin tarina. Tuusulalainen majuri Jussi Salonen kertoi omista armeija-ajoistaan ja kertoi myös, kuinka armeijassa opittuja taitoja voidaan soveltaa siviilissä. Salonen kävi armeijan Hyrylän varuskunnassa, josta hän siirtyi reserviupseerikouluun Haminaan kolmeksi kuukaudeksi. Tähän aikaan vain miehillä oli mahdollisuus asepalvelukseen, joten Haminan harjoituksissa ei naisia vielä nähty. Salonen kuitenkin kertoo, että nykypäivänä armeijan joukoissa ja harjoituksissa mukana toimii myös paljon naisia.
Vuonna 2000 Salonen siirtyi ilmatorjuntarykmentin johtoon ja saikin ylennyksiä majuriksi asti. Salonen on ollut jo 20 vuoden ajan aktiivisesti mukana armeijan harjoituksissa ja kertoo, että on oppinut koulutuksista paljon hyödyllisiä taitoja, jotka soveltuvat myös armeijan ulkopuoliseen elämään. Majurin hommissa Salonen on ollut paljon erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä, ja vuorovaikutus onkin yksi tärkeimmistä taidoista. Salosen mukaan johtajan tarkoitus ei ole, että loistaa itse, vaan se, että saa muut ryhmäläiset loistamaan. Loppuun Salonen sanoo vielä sen, että intissä kaikki on oppimista myös elämää varten. Esitystä oli erittäin mielenkiintoinen kuunnella, ja puolen tunnin mittaisen esityksen aikana saikin jo pienen käsityksen intistä ja siitä, miten ja millaista on armeijan joukoissa mukana oleminen.
kuva: Elmiina Mentula
Laserskater auttaa ja tuo hyvää mieltä
Laserskater on vantaalainen keski-ikäinen mies, joka pukee välillä päälleen tiukat minishortsit ja vetää jalkaansa rullaluistimet. Silmänsä hän peittää mustilla ja nopeilla laseilla. Asuaan hän on kehitellyt ja parannellut aikojen saatossa. Vaatteiden ja asusteiden lisäksi luistelijan varusteisiin kuuluu vyö, jossa roikkuu erilaisia tarvikkeita kuin joukuusessa koristeita. Kun univormu on yllä, hän lähtee partioimaan Vantaan ja Helsingin katuja vartioiden kansalaisten turvallisuutta ja tehden hyviä tekoja.
Tosielämän supersankarin taustalla oleva mies haluaa salata henkilöllisyytensä, kuten yleensä fiktiiviset esikuvansakin. Tämän salaperäisen hahmon mukaan idea Laserskateriksi ryhtymiseen syntyi Pacific Comics -yhtiön lehdessä seikkailleesta Skatemanista. Hahmollaan hän kertoo yhdistävänsä perinteistä korttelipartiointia, cosplayta ja arkipäivän hyväntekeväisyyttä. Hän kuuluu myös samanhenkisistä supersankariharrastajista koostuvaan Real Life Superheroes -ryhmään.
Laserskaterin mukaan hienointa supersankarin arjessa on se, että saa auttaa toisia ja kannustaa näin muitakin hyviin tekoihin. Mystinen sankari saa usein myönteistä palautetta kiitäessään pitkin katuja. Hän on saanut paljon positiivista mediahuomiota. Tästä kertoo myös se, että Laserskaterin some-tileillä on suuret seuraajamäärät.
Kuva: Susanna Meitsalo
Amputoitu
Koulullamme vieraili tupla-amputoitu mies. Häneltä on amputoitu molemmat jalat, ja hän kertoikin raaja-amputaation olevan yleisin amputaatio. Amputaatioiden lisäksi hän on näkövammainen. Hän kuvaili, kuinka aivot nitovat pieniä näköhavaintoja yhteen vieraassa ympäristössä. Näkövammansa vuoksi hän joutuu varaamaan ylimääräistä aikaa kulkemiinsa matkoihin. Ulkona on paljon kuoppia, ja maasto vaihtelee paljon, minkä vuoksi käveleminen voi olla haastavaa. Hän kulkee keppien kanssa, jolloin kepit toimivat samalla ikään kuin silminä.
Ensimmäinen amputaatio jouduttiin tekemään, kun pienestä hiertymästä jalassa syntyi tulehdus. Lääkäri ehdotti amputaatiota, sillä hän arvioi, ettei jalalla pystyisi enää kävelemään normaalisti. Elävä kirjamme sai ensimmäisen proteesinsa neljän viikon kuluttua amputoinnista. Toiseen jalkaan jouduttiin myös tekemään amputaatio, kun haavaumasta syntyi infektio. Toinen proteesi tilattiin Yhdysvalloista.
Hän kertoi, että seisominen ei tunnu kuin leijuisi ilmassa. Lattian tuntee, vaikka välissä onkin proteesit. Näkövamman vuoksi töiden teko voi olla haastavaa, mutta hän tekee erilaisia keikkatöitä. Hän kokee näkövammansa haittaavan elämäänsä enemmän kuin amputaatioiden. Kun lääkäri ennen ensimmäistä amputointia kertoi tilanteesta ja amputaation mahdollisuudesta, hänelle asia ei tullut järkytyksenä: “Luotan siihen, että jos lääkäri amputaatiota suosittelee, niin se on OK.” Hänen asenteensa on positiivinen, ja hän katsoo mieluummin tulevaan kuin jää murehtimaan nykyhetkeä.
Esports-pelaaja
Antti “Anatec” Eskel on 22-vuotias Tuusulan lukiosta valmistunut, nykyään Turussa ammattikorkeakoulussa opiskeleva tauolla oleva esports-pelaaja ja -valmentaja. Hän on pelannut kilpailullisesti Counter Strikea, Call of Dutya ja Overwatchia ja valmentanut Overwatchissa. Antti miettii tällä hetkellä, miten esports-uraansa jatkaisi. Hän kertoi kilpailullisen pelaamisen olevan rankkaa, koska se vie todella paljon aikaa. Normaali harjoituspäivä vei Eskelin mukaan noin 5 – 10 tuntia, joten esimerkiksi kavereille ja parisuhteelle jäi vähemmän aikaa, etenkin, koska hän opiskeli samalla. Eskel piti lainaustilaisuudessaan todella positiivisen ja hauskan ilmapiirin!
Haamujenmetsästäjä
Saimme Elävään kirjastoon vieraaksi jälleen Mika Nikkilän, jonka harrastus on herättänyt paljon mielenkiintoa ja ihmetystä. Nikkilä ja hänen veljensä perustivat vuonna 2014 Paranormal Investigations Groupin, joka tutkii yliluonnollisia ilmiöitä. Veljekset vierailevat pyynnöistä yksityistalouksissa ja julkisissa paikoissa, joissa on havaittu omituisia ääniä ja tapahtumia. Keikkoja onkin kertynyt jo lähes 400.
Heti esityksen alussa Nikkilä painotti, että kyseessä on harrastus eikä työ. Nikkilä esitteli lukiolaisille muun muassa muutamia tutkimuksiaan ja havaintojaan ympäri Suomea sekä laitteita, joiden avulla ilmiöitä tutkitaan.
Nikkilä kertoi julkaisseensa tänä vuonna Suomen Aavemetsästäjät -kirjan. Sen lukija pääsee tutustumaan yliluonnollisiin ilmiöihin ilman, että joutuu niitä itse kokemaan paikan päällä. Esityksensä lopuksi Nikkilä vielä lausui oman mottonsa: ”Jos sinulla on sydämessäsi joku asia, jonka tunnet oikeaksi, niin sitä sinun pitää tehdä!”
Kuva: Helga Teerikorpi
Aikuisviihdetähdet
Paljon kuuntelijoita Elävässä kirjastossa vetivät jo aikaisemmin Tuusulan lukiossa vierailleet aikuisviihdetähdet, tai pikemminkin striptease-artistit, Nancy Bomber ja Mr. Jason.
Mr. Jason on tehnyt aikuisviihteeseen liittyviä töitä noin kuusi vuotta. Erotiikka-alalle hänet innoitti nuorempana aloitettu työ valokuvamallina. Nykyään hän tekee striptease-esityksiä, on kuvannut lukuisia pornoelokuvia, ja on kaiken tämän ohella myös DJ ja baarimikko. Mr. Jason esiintyy esimerkiksi ravintoloissa, polttareissa, synttäreillä ja messuilla. Molemmat kertovat reissaavansa ympäri Suomea töiden perässä. Liikkeelläolo on jatkuvaa, sillä työt eivät katso aikaa tai paikkaa.
Nancy Bomber aloitti uransa viisi vuotta sitten aikuisviihteestä, mutta on sittemmin siirtynyt Mr. Jasonin tavoin tekemään striptease-esityksiä yksityisellä striptease-klubilla. Hän kertoo studion olevan paikka, jossa asiakas voi toteuttaa fantasioitaan tai fetissejään. Nancy korostaa työn toimivan lain puitteissa, eikä seksipalveluja sinänsä myydä, toisin kuin yleensä luullaan.
Nancy kertoo alalla esiintyvän paljon naisiin kohdistuvaa häirintää ja vainoamista erityisesti sosiaalisessa mediassa. Häirintä on joskus niin vakavaa, että aikuisviihde- ja striptease-tähdet voivat saada jopa raiskaus- ja tappouhkauksia. Se ei ole kuitenkaan estänyt Nancya jatkamasta.
Asiakkaita Nancylla ja Mr. Jasonilla on kaikista yhteiskuntaluokista. Striptease-palvelujen tarjoaminen tai ostaminen ei ole likaista pervojen touhua, sillä Nancy painottaa seksuaalisuuden ja erotiikan kuuluvan kaikille. Tiedonlevitys on tällaisella alalla ehdottoman tärkeää.
Nancylta ja Mr. Jasonilta kysyttiin, miten he ovat päätyneet erotiikka-alalle. Molemmat painottivat, että heille tällaisella alalla työskentely on ennen kaikkea ollut valinta eikä mikään epätoivosta syntynyt päätös. Erotiikka-ala antaa paljon, mutta se myös ottaa, ja siksi alan ammattilaisella tulee olla paksu nahka. Striptease-artistina olo on henkisesti rankkaa, sillä esiintyjät ovat jatkuvat arvostelun kohteena. Työ on silti antanut heille paljon rohkeutta.
Luennon lopuksi yleisöstä tuli kysymys esiintyjien tulevaisuudensuunnitelmista. Mr. Jason haaveilee omasta tanssiryhmästä, sillä hän viettää jo nyt viikossa lukuisia tunteja tanssisalilla. Tanssista on ollut suuri apu striptease-esityksissä, mutta jatkossa hän voisi tanssia striptease-esityksien ohella ilmankin erotiikkaa. Nancy Bomber kertoo aloittavansa seksuaalikasvatusopiskelut pian, ja tulevaisuudenhaaveena hänellä on seksuaaliterapeutin työ.
Kuva: Venla Laatunen
Sivari
Rasmus Kivikero on yksi lukiomme vanhoista opiskelijoista. Hän valmistui ylioppilaaksi keväällä 2019.
Valmistumisen jälkeen kutsuntakirjeen saavuttua Rasmus alkoi miettiä, olisiko siviilipalvelus enemmän hänen “juttunsa” kuin armeija. Hän päätyi valitsemaan siviilipalveluksen armeijan sijaan muun muassa pasifististen arvojensa myötä. Kivikero kannattaa rauhan aatetta eikä minkään tason väkivaltaa. Esittelyssään hän perusteli monesta eri näkökulmasta, miksi ihmiset voisivat esimerkiksi valita siviilipalveluksen. Näitä perusteluita olivat muun muassa rauhanaate ja suuret rahalliset kulut, joita armeijaan menee.
Rasmus suorittaa tällä hetkellä palvelustaan meidän koulukeskuksessamme. Hän toimii yläasteen puolella esimerkiksi avustavana henkilönä oppituntien aikana ja lukion puolella matematiikan ja tekniikan avustavana osaajana. Hän on muun muassa ollut myös tekemässä materiaalia joillekin koulun kursseille, kuten robotiikkakurssille.
Kuva: Venla Laatunen
Selvänäkijä/meedio
Tapahtumassa pääsimme myös kuulemaan elämästämme asioita, joihin emme välttämättä edes itse ole aikaisemmin kiinnittäneet huomiota. Yksi vierailijoistamme oli selvänäkijä ja meedio Tarja Sahari, joka on tehnyt kyseistä työtään jo peräti 30 vuotta. Esittelyn aikana hän antoi kaikille halukkaille lyhyen “ennustuksen” lähitulevasta ja samalla kertoi korttiensa avulla asioita, joita hän näki kyseisen henkilön luonteenpiirteissä.
Selvännäkijä kertoi lainauksissaan, että menetykset elämässä avaavat kanavia, joiden avulla pystyy muun muassa olemaan yhteydessä kuolleisiin. Hänellä itsellään on ollut kyseisiä ominaisuuksia ja taitoja jo pitkään.
Sahari vieraili koulullamme ensimmäistä kertaa, ja hänen luokkansa takana jonotti suuri määrä opiskelijoita jo ennen kirjalainausten alkua.
Kuva: Ronja Schavikin
Alkoholistit
Elävässä kirjastossa saimme kuulla kahden alkoholistin elämästä ja heidän tiestään kohti parempaa elämää.
Antti Tamminen oli pienenä viisas ja hyvin menestynyt elämässään. Nykyään hän on viiden lapsen isä ja alkoholisti. Tähän mennessä hän on kokenut elämänsä aikana jo neljä eri laitosjaksoa, joista viimeisin oli vasta tänä vuonna. Oksennettuaan mustaa hyytynyttä verta soitti hän siskolleen, joka soitti ambulanssin paikalle. Ambulanssi kiidätti miehen sairaalaan katkolle ja siitä päihdesairaalaan, jossa ensimmäisen kerran otettiin aiheeksi Tammisen riippuvuus alkoholiin. Ennen oli ajateltu hänen olevan masentunut. Tamminen ei ollut ennen tätä tajunnut olevansa alkoholisti, joten uutinen oli hänelle yllätys. Sairaalasta päästyään Tamminen oli kuitenkin päättänyt, että jonkin pitää nyt muuttua, ja siitä asti hän on alkanut tehdä pieniä muutoksia viikko-ohjelmassaan. Hän esimerkiksi käy A-killassa kahdesti viikossa.
Sarin äiti oli alkoholisti ja myös väkivaltainen, joten naisen lapsuus ei ollut mitään ruusuilla tanssimista. Hän kuitenkin teki lupauksen, ettei hänestä ikinä tulisi äitinsä kaltaista. Sari kuitenkin joutui alkoholin vietäväksi ja näin ollen alkoholisoitui. Kolmen lapsen äiti menetti kaiken alkoholin saatua hänet pauloihinsa. Sarin tytär meni isänsä luokse asumaan. Sarin terveys huononi alkoholin seurauksena, ja hän menetti niin kotinsa kuin mökkinsäkin. Ainoa mitä Sarille jäi, oli hänen ryyppyporukkansa. Jopa useimmat naisen ystävistä jättivät hänet yksin. Nykyään Sari on kuitenkin raitis. Hän on korjannut välinsä niin lapsiinsa kuin vanhoihin ystäviinsä. Tulevaisuuden suunnitelmina Sarilla on aloittaa kuntosalilla käyminen, ja hän toivoo saavansa lapsensa käymään luonaan.
Kuva: Ronja Schavikin
Transsukupuoli
Elena Vikström syntyi poikana mutta on aina tuntenut itsensä tytöksi. Hän leikki pienenä tyttöjen leluilla ja pukeutui tyttöjen vaatteisiin. Kuitenkin peruskoulussa hänen ahdistuksensa alkoi, ja Vikström tajusi, ettei halua olla poika. Peruskoulun loputtua hän ahdistui entistä enemmän ja mukaan tuli masennus. Hän tunsi vieläkin itsensä tytöksi, mikä sai hänet tutkimaan internetiä, ja niin hän tajusi olevansa transsukupuolinen.
Vikström haki psykiatrisiin tutkimuksiin, joihin hän pääsi vasta toisella yrityksellä adressin avulla, sillä hän oli alle 18-vuotias. Tämän jälkeen alkoivat hormonihoidot, joiden Vikström kuvailee olleen kuin uusi murrosikä esimerkiksi mielialamuutoksien takia.
Vikström vaihtoi nimensä ja henkilöllisuusturvatunnuksensa. Tämän jälkeen hän lähti Thaimaahan sukupuolileikkaukseen, jossa hän samalla otti itselleen ensimmäiset rintaimplantit.
Vikström teki ennen mallin töitä, joiden takia Suomen kansa tunsi hänet. Aluksi leikkauksien jälkeen Vikström oli epävarma ja pelkäsi kertoa olevansa transsukupuolinen. Hän kuitenkin päätti voittaa pelkonsa ja antoi haastattelun Seiska-lehdelle. Artikkelin tultua julki Vikström sai paljon positiivista palautetta, mikä sai hänet olemaan häpeilemättä itseään tai historiaansa. Tähän mennessä Vikström on käynyt monissa erilaisissa kauneusleikkauksissa, kuten rasvaimussa ja huulien täytössä.
Ihmisillä ei ole ollut paljoa ennakkoluuloja Vikströmiä kohtaan. Myös hänen sukulaisensa ja ystävänsä ovat aina olleet hänen tukenaan. Ihmiset sanovat, etteivät edes ajattele Vikströmin sukupuolta ja että pitävät häntä viehättävänä ja itsevarmana. Vikströmillä on takanaan myös kuuden vuoden parisuhde, joka päättyi hetki sitten.
Vuosi sitten Vikström aloitti kosmetologiopinnot. Hänen unelmiinsa kuuluu osallistua transsukupuolisten missikilpailuihin, omistaa kauneussalonki ja perustaa oma perhe, vaikkakaan Vikström ei voi saada biologisia lapsia.
