Minkä takia vastuunkanto on aina vain pienen porukan tehtävä? Yleisesti vastuu kaatuu sellaisten ihmisten niskaan, jotka ovat jo muutenkin aktiivisia. Yleisesti aktiiviset ihmiset ovat aina jossain vastuuasemassa. Tämä on nähtävissä myös yleisesti yhteiskunnassa. Menestyvät ihmiset ovat, melkeinpä poikkeuksetta, olleet opiskeluaikoinaan mukana erilaisissa yhdistyksissä ja järjestöissä. Yhteiskunnassa vastuu on jakaantunut valtiolle. Koska Suomi on hyvinvointiyhteiskunta, on sen pidettävä huolta ihan jokaisesta suomalaisesta. Tämä on omalta osaltaan vastuunkanto, toki aika yksipuolista.
Yleisessä aktiivisuudessa on myös huonot puolensa. Vastuu kaatuu aina samojen ihmisten niskaan. Tämä aiheuttaa näille ihmisille suuren henkisen kuorman, joka voi johtaa väsymykseen ja lopulta loppuun palamiseen. Yleisesti ongelma ei johdu yhdestä organisaatiosta, joka olisi erityisen kuormittava vaan siitä, että samat ihmiset ovat aina aktiivisina kaikissa organisaatioissa, joissa ovat mukana. Tämä johtaa henkisen kuormituksen radikaaliin kasvuun.
Varsinkin lukiossa, jossa opiskelu kuormittaa jo paljon, työllistävät samoja opiskelijoita myös koulun eri organisaatiot: Hyve-lehti, opiskelijakunnan hallitus, liikkuva lukio ja monet muut. Tämä tekee lukiosta vielä entistäkin rankempaa, mikä on aktiivisille nuorille opiskelijoille melkein jopa ongelma. Koska he ovat aktiivisia, lähtevät he aina mukaan uusiin projekteihin. Tässä piilee vaara. On aina helpompi lähteä mukaan kuin kieltäytyä, joten riski loppuun palamisesta on ilmeinen.
Vaikka lukiossa kannustetaan lähtemään mukaan kaikkeen, ei kaikkeen silti voi lähteä mukaan. Ihan vain oman hyvinvoinnin takia. Lukion ylioppilastodistuksen painoarvoa tulevaisuudessa on kasvatettu entisestään, joten se voi johtaa vastuun jakaantumiseen vielä entistäkin pienemmälle porukalle.
