Perjantait ovat aina ihania, mutta tämä perjantai on omaa luokkaansa: viimeinen preliminäärikoe ja näin ollen myös viimeinen päättöviikko lukiossa on takana. Jee! Viisi kuuden tunnin harjoitusylppäriä antoivat esimakua tulevasta koitoksesta ja saivat huomaamaan, että lomalle on tarvetta – lukulomalle. Ensimmäisten kurssien sisällöt ovat paksun pölykerroksen alla aivojen perukoilla, joten ei kai auta muuta kuin tarttua pölynimuriin ja ruveta hommiin.
Hetkeäkään ei ole varaa hengähtää, sillä ensimmäiseen äidinkielen kokeeseen on enää vain reilu viikko aikaa. Se viikko kuluu syksyn kirjoitusten tapaan supernopeasti, kun nyt stressaamisen lisäksi myös abigaalan ja penkkareiden loppuviimeistelyt vaativat aikaa ja energiaa. Annan vinkkinä kakkosille, että jos sattuu löytymään joku rako illan tansseihin valmistautumisen lomassa, kannattaa tulla torstaina kurkkaamaan ennen puolta päivää auditorioon. Abigaalassa on luvassa menoa ja meininkiä, kiusallisia hetkiä abeille ja opettajille sekä hulvatonta videomateriaalia! ;)
Kolmosjaksossa on suurimmalla osalla kurssit jo niin hyvällä mallilla, ettei koulussa tarvitse käydä kuin muutamilla kertauskursseilla. Nyt viimeistään alkaa ymmärtää, että kolmivuotinen yhteiselomme ikätovereiden kanssa on tulossa päätökseensä. Seuraavan kerran tapaamme kaikki penkkareissa ja niiden jatkoilla Tallinnassa, minkä jälkeen ainoa yhteinen tapahtuma tällä porukalla on enää lakitustilaisuus. Vaikka kirjoituksissa kärsimmekin kaikki yhdessä, on kuulumisten vaihtaminen ankarasti kielletty.
Ylppäreiden lisäksi tämän kevään haasteena onkin sopeutua taas syömään lounasta ilman sekalaista kaveriporukkaa ympärillä ja hyväksyä, ettei viikon kuumimpia juoruja voi enää jakaa kätevästi välitunneilla vaan on sovittava erillinen tapaaminen tai hoidettava tilannekatsaus puhelimitse. Kavereiden näkemistä ei voi pitää enää itsestäänselvyytenä, mutta toisaalta ei myöskään tarvitse enää yrittää väkisin tulla ihan jokaisen rinnakkaisluokkalaisen kanssa toimeen vain tulevien ryhmätöiden varalta.
Nyt meillä abeilla, ja miksei muillakin, on siis hyvä hetki miettiä, mitä lukiosta haluaa vektoreiden, lauseenvastikkeiden ja liian lyhyiden yöunien aiheuttamien silmäpussien lisäksi ottaa mukaansa. Lukiossa solmitut ystävyyssuhteet voivat parhaimmillaan kestää loppuelämän, mutta älä epäröi päästää irti sellaisista, jotka kuluttavat enemmän energiaasi kuin ylläpitävät sitä. On lukion jälkeen edessä sitten korkeakoulujen pääsykoe, armeija tai välivuosi, ovat tulevat kuukaudet loppuelämämme kannalta lähes yhtä tärkeitä, ellei tärkeämpiä, kuin noin sata edellistä kuukautta koulun penkillä. Käyttäkäämme ne siis viisaasti sellaisten asioiden ja ihmisten parissa, jotka auttavat meitä jaksamaan. Maaliviiva häämöttää!
