Metrotunnelin ilmastoinnista nautimme jo ensimmäisenä päivänä.Lämpötila oli noin 30 astetta.
Ensimmäistä metroa odotellessa. Metrot olivat aina aikataulussa ja osuivat tismalleen niille osoitetuille paikoille.
Metroa oli aina vastaanottamassa konduktööri.
Sain viime syksynä upean mahdollisuuden, kun Japanissa järjestettiin harrastamani karate-tyylisuunnan 25-vuotisjuhlat. Matka oli reilun viikon mittainen, ja lähdimme Suomesta noin 20 edustajan voimin.
Aamuisin naisille oli varattu oma vaunuosasto rauhallista liikkumista varten.
Onnistuimme myös rikkomaan lipuntarkastuslaitteen.
Lentomme lähti 13.8. kello 16, joten ehdin ensimmäisenä päivänä pariksi tunniksi kouluun ennen kentälle lähtöä. Lento kesti noin 15 tuntia vaihtoineen, ja saavuimme Tokioon, Naritan kentälle, noin kello 14. Ensimmäinen päivä kului metrolla kulkemisen opetteluun, sillä Japanissa ja erityisesti Tokiossa se on ainoa järkevä vaihtoehto kulkemiseen. Illalla saavuimme tuubihotellillemme, jossa aioimme yöpyä ensimmäisen yön.
Ensimmäinen yö nukuttiin noin 2m x 05m x 1m kokoisessa tuubissa.
Toisen päivän aamuna matkustimme “viralliselle” hotellillemme, jossa yövyimme loppumatkan ajan. Olin aamulla hyvin väsynyt, sillä tuubihotellin “tuubit” olivat käytännössä puualustalla, jonka päällä oli ohut patja, joka ei ollut hirveän miellyttävä nukkumista varten. En myöskään ollut nukkunut lentokoneessa, sillä en pysty nukkumaan niissä, joten käytännössä edellinen päivä oli ollut melkein 40 tunnin mittainen.
Japanilaiset tuttumme veivät meidät muun muassa Keisarin palatsin aukiolle.
Keisarin palatsi on suosittu turistikohde.
Muutama isäni tuttu oli lupautunut tulemaan Kiotosta kierrättämään meitä ympäri Tokiota (Tokio–Kioto-etäisyys on jonkin verran pidempi kuin Helsinki–Vaasa-etäisyys), ja vietimme heidän kanssaan melkein koko päivän. He veivät meidät katsomaan suosittuja nähtävyyksiä, veneretkelle, hyvin suureen temppeliin ja erinomaiseen sushiravintolaan. Retki oli meille suomalaisille hieman hankala, sillä olisimme kovasti halunneet osallistua näiden kustannusten maksamiseen. Japanilaisiin perinteisiin kuitenkin kuuluu, että isännöitsijät hoitavat kulut ja heidän vastuullaan on myös vieraiden viihtyminen.
Kolmannen päivän päätimme käyttää kaupungilla kuljeskeluun ja shoppailuun. Tokiossa on upeita puistoalueita, joissa kaupungin melu häviää ja joissa jopa unohtaa olevansa yhdessä maailman suurimmista suurkaupungeista. Päädyimme kierrellessämme myös yhdelle Tokion vilkkaimmista risteyksistä, jonka ylittää ruuhkaisimpana aikana noin miljoona ihmistä kerralla.
Japanilainen sushi on huomattavasti parempaa kuin suomalainen.
Neljäs päivä oli ensimmäinen treenipäivä. Herätys oli aikaisin aamulla, ja lähdimme heti kohti Tokyo Budo-Kania, jossa seminaari pidettiin. Treenit itsessään olivat noin kolmen tunnin mittaiset, mutta niiden jälkeen oli vielä tunnin mittainen tuomarikoulutus. Kun olimme päässeet takaisin hotellille, lähdimme käymään Akihabaran kaupunginosassa, joka tunnetaan myös “elektroniikkahelvettinä”. Nimensä mukaisesti Akihabarassa on paljon elektroniikkaliikkeitä, joista saa suhteellisen halpoja mutta laadukkaita tuotteita. Päästyämme takaisin hotellille teimme läksyjä, minkä jälkeen oli aika käydä nukkumaan.
Puistoja oli siellä täällä ympäri kaupunkia.
Myös viides ja kuudes päivä toimivat pitkälti samalla kaavalla kuin neljäs: aikainen herätys, treenit, paljon läksyjä ja sitten syömään. Näinä päivinä ei treenien jälkeen edes jaksanut lähteä seikkailemaan.
Seitsemäs päivä oli välipäivä karatesta. Tämäkin päivä käytettiin kaupungilla pyörien ja shoppaillen. Pistäydyimme muun muassa Tokyo Pokémon Mega Centerissä, joka oli täynnä Pokémon-tuotteita peleistä ruokaan.
Kahdeksantena päivänä pidettiin Karaten maailmanmestaruuskisat. Suomesta ei tällä kertaa ollut kisaajia, mutta kisoja oli kuitenkin hieno seurata. Osa porukastamme tunsi olonsa kipeiksi, joten aikaa tuli vietettyä hotellilla levätessä ja läksyjä tehdessä.
Yhdeksäntenä päivänä oli vielä kisoja, mutta niitä ei jaksanut enää toista päivää katsella hirveän pitkään. Kävimme taas kiertelemässä Akihabarassa, tällä kertaa erityisesti anime- ja manga-kaupoissa. Aikamme kierreltyämme päätimme lähteä erääseen suosittuun ramen-keittoravintolaan syömään. Illalla oli taas läksyjen vuoro.
Kymmenentenä ja viimeisenä kokonaisena päivänä kävimme Shinjuku Gyoen National Gardenissa. Se on kansallispuisto, joka sijaitsee Shinjukun kaupunginosassa ja on 58,3 hehtaarin kokoinen. Ajantaju katosi puistossa kokonaan, ja kun lähdimme pois, huomasimme aikaa kuluneen noin kuusi tuntia. Kävimme vielä ostelemassa viimeisiä tuliaisia, jonka jälkeen palasimme hotellille valmistautumaan Karaten “Farewell-partya” varten. Juhlat pidettiin erään noin 60-kerroksisen pilvenpiirtäjän 58 kerroksessa, aika korkealla siis. Juhlissa laulettiin, tanssittiin ja pidettiin hauskaa. Näyttävä lopetus 25-vuotisjuhlallisuuksille!
Yhdentenätoista päivänä nousimme ylös 5.30 ja lähdimme suoraan lentokentälle. saavuimme Suomeen noin 24 tunnin päästä keskiyöllä maanantaina 24.8.
Kuuden tunnin yöunien jälkeen valmistauduin tiistain koulupäivään.
