Ilmoittauduin kavereideni kanssa lukion turvakurssille, sillä se kuulosti todella houkuttelevalta. Tietenkin mieleeni piirtyi ensimmäisenä ajatus kuraisista maastopuvuista ja pensaissa piileskelystä, sotamaalauksia unohtamatta! Kurssin huipennuksena odotti maastoviikonloppu Tuusulanjärven rannalla, entisen varuskunnan tiloissa.
Ennen action-viikonloppua täytyi kuitenkin asiaan kuuluvasti jaksaa istua kuuntelemassa muutamia luentoja. Toisaalta luennotkin olivat itse asiassa ihan mielenkiintoisia. Koululla kävi nimittäin poliisi ja maanpuolustuskorkeakoulun opiskelijoita kertomassa työstään. Sen lisäksi pääsimme tutustumaan palokunnan toimintaan Tuusulan palokunnassa.
Odotettu maastoviikonloppu alkoi aikaisin lauantaiaamuna. Onneksi sää todella suosi meitä ja aurinko paistoi aamusta lähtien, vaikka olikin vasta huhtikuun alkupuoli ja olimme ehtineet pelätä räntää ja pakkasiakin. Turvakurssin maastoviikonloppu pidettiin yhdessä muutaman muun lukion kanssa, joten paikalla oli paljon lukiolaisia. Heti alkajaisiksi saimme varuskunnalta odotetun armeijavaatetuksen. Maastoasut, JES!!
Meille opetettiin kurssilla ihan oikeasti tärkeitä taitoja, kuten itsepuolustusta ja tulipalon sammuttamista. Pääsimme harjoittelemaan vaahtosammuttimen käyttöä ja kokeilemaan, kuinka sammuttaa esimerkiksi palava kattila. (Vappukin oli juuri edessä, joten rasvakattilan sammuttaminen ennen munkkien paistoa oli loistoharjoitus.) Saimme myös tietää, mitä pitää tehdä, jos kaveri sammuu bileisiin, tai miten tunnistaa aivohalvaus. Mielestäni näihin asioihin pitäisi jokaisen ihmisen saada tällainen käytännön koulutus, koska tällaisia asioita on paljon vaikeampi opetella vain kirjasta lukemalla.
Virallisten koulutusten lisäksi Tuusulan lukion vastaava kouluttaja piti Tuusulalle radiopuhelinkoulutuksen. Se oli kaikkien meidän mielestä hitti! Muut lukiot eivät tainneet ihan tajuta meitä, kun ryömimme maassa suorittaen salaisia tehtäviä, joita saimme tukikohdasta. Muilla lukioilla koulutus oli ehkä hiukan virallisempi ja luentoja oli enemmän. Mielestäni oli huippua, että saimme kouluttajan, joka uskalsi ja halusi heittäytyä meidän kanssamme ja kuunteli meidän toiveitamme leirin ajan!
Yön nukuimme metsässä ryhmäteltoissa. Muiden lukioiden teltat olivat tien vieressä, kun taas Tuusulan lukio löysi telttapaikan armeijahengessä syvemmältä metsästä. Yöllä jaoimme kipinävahtivuorot, joiden aikana kaksi kurssilaista piti teltan lämpimänä ja lisäili kamiinaan puita. Tämä oli ainakin itselleni varmaan leirin haastavin vaihe, sillä puiden lisäily osoittautui yllättävän haastavaksi. Aamuherätys oli myös aika paha, toisille vähän rankempi kuin toisille.
Koko leirin ajan saimme hyvää ruokaa, emmekä todellakaan ehtineet nähdä nälkää. Illalla meillä oli mahdollisuus käydä saunomassa. Aurinko laski kauniisti Tuusulanjärvelle ja saunoimme hyvässä seurassa ja paistoimme makkaraa. Huippua!
Suosittelen kurssia lämpimästi jokaiselle lukiolaiselle! Lähtekää rohkeasti porukassa viettämään kiva viikonloppu hyvässä seurassa. Tytöille sanoisin vielä, että jos on yhtään miettinyt armeijaan lähtöä, kannattaa käydä tämä kurssi. Vaikkei tämä nyt virallisesti liittynytkään armeijaan, sai sieltä kuitenkin vähän fiilistä, mitä armeijassa ehkä odottaisi. Vaikka ei haluaisi armeijaankaan, suosittelen kurssia silti. Suosittelen tätä myös pojille, sillä kurssilla opeteltiin niin paljon tärkeitä taitoja, joita ei koulussa opeteta!
Ajan hengen mukaisesti ehdimme ottaa leirillä monia selfieitä ja ryhmäkuvia. Ainakin saimme osan tunnelmasta vangittua kameraan. Tässä alla muutamia tarkasti valittuja yksilöitä:
”Hei venatkaa hetki me otetaan yks kuva!”
Eräjormat liikenteessä
Kaunis auringonlasku Tuusulanjärjellä
”You had only one job”… and you failed it! Epäisäinmaallista toimintaa..
Telttayö alkakoon!
