Päätimme laittaa lähikauppojemme myyjät koetukselle ja esittää vaativia ja hieman tyhmiäkin asiakkaita. Kysyimme muuan muassa hiustenkuivaajaa vauvalle, kuorintaveistä banaanille ja paljon muuta. Hankalista kysymyksistämme huolimatta saimme oikein hyvää asiakaspalvelua suurimmaksi osin, vaikka jouduimmekin hämmentyneiden ja huvittuneiden katseiden alle. Lue tarkemmin, miten kaikki tapahtui!
1. Kengurun koivet
K-supermarket Hyrrässä päätän höynäyttää lihatiskin hymyilevää lyhyttä naismyyjää. Kierrän monta kertaa hyllyjen välissä, kunnes kerään rohkeuteni ja marssin liha-tiskille. ”Olisiko teillä kengurunkoipia?” vastaan myyjän kysyessä, kuinka voi auttaa. Myyjä miettii hetken ja pudistaa sitten päätään: ”Ei, ellei tuolta pakaste-altaasta sitten löydy.” Minua alkaa jo hieman naurattaa, mutta yritän pysyä vakavana ja asiantuntevana kysyessäni vielä: ”Entä olisiko kananvarpaita?” Myyjä toteaa, ettei edes tiedä, mitä sellaiset ovat. ”No sellaisia kananvarpaita, joissa on nahka päällä. Ne ovat suurinta herkkua Kiinassa ja minun illallismenu ei onnistu ilman niitä”, vastaan naurua pidätellen esittäen mastercheffiä. ”Ei täällä noin eksoottista lihaa ole”, myyjä pahoittelee. Kiitän ja poistun vähin äänin paikalta. Kuulen hyllyn takaa, kun myyjä nauraa kollegalleen kertoen, mitä oli tapahtunut. Kaikkea sitä kaupasta nykyään saakin. Kierrellessäni vielä lihaosastoa esittäen etsiväni kananvarpaita huomaan pakastehyllyssä olevan tarjolla kokonaista jänistä, metsäkyyhkyä, saksanhirven sisäfileetä sekä ankanreisiä. Eräässä suuressa K-citymarketissa olen kerran törmännyt antiloopin ja krokotiilin lihaan. Miksei sitten kananvarpaita saa Suomesta?
2. Hiustenkuivaaja vastasyntyneelle
Katselen ja pidän värikästä pakkauksessa olevaa hiustenkuivaajaa käsissäni. Luen tuoteselostuksia, joita ei edes ole suomen kielellä. Päätän mennä etsimään myyjää ja esittää hieman kysymyksiä hiustenkuivaajaa koskien. ”Tiedätkö, sopiiko tämä vastasyntyneelle vauvalle?” kysyn myyjältä. Hän keskeyttää hyllyttämisen ja näen, kuinka hänen silmänsä suurenevat. ”En kyllä tiedä. Lukeeko siinä pakkauksen takana mitään siitä?” vastaa myyjä ja alamme yhdessä lukea pakkauksen takaosan tekstejä. Emme saa selvyyttä asiaan, joten jatkan kysymällä: ”No, tiedätkö, pitääkö tämä kovaa ääntä?” Vastaukseksi saan, että myyjä ei ole ikinä itse käyttänyt kyseistä hiustenkuivaajaa, joten hän ei tiedä. Myyjä pyytää minua ystävällisesti odottamaan hetken ja hakee toisen myyjän paikalle. Tässä vaiheessa minua alkaa toden teolla naurattaa ja mietin, näytänkö todellakin teiniäidiltä. Saan hillittyä itseni juuri ennen kuin toinen myyjä tulee paikalle ja pyytää minua seuraamaan häntä takahuoneeseen, jotta voin itse kuunnella, kuinka kovaa ääntä hiustenkuivaaja pitää. Myyjä purkaa tuotteen pakkauksesta ja laittaa päälle. ”Joo, kyllä se aika kovaa ääntä pitää… En taida ottaa sitä tällä kertaa, mutta kiitos avusta!” sanon myyjälle ja lähden suorinta tietä ulos kaupasta naurua pidätellen. Vaikka myyjät eivät varsinaisesti osanneetkaan auttaa minua hiustenkuivaajan kanssa, ainakin yritys oli kova ja asiakaspalvelua täytyy kehua!
3. Pauli-vanukkaat
Kaikki ovat varmasti maistaneet vanilija-suklaa suklaa-vanilija Paula-vanukkaita tai ainakin nähneet tuotteen mainoksen televisioista. Mutta kuinka moni tietää Pauli-vanukkaat?
Tutkiskelen K-Supermarket Tuusulan vanukasherkkuja vesi kielellä ja tiirailen myyjää auttamaan Paulien löytämisessä. Bongaan erään työntekijän täyttämässä hyllyjä ja marssin hänen luokseen hölmösti virnistellen. ”Moikka, sattuisko teiltä löytymään niitä uusia Pauli-vanukkaita?” utelen. Myyjä lähtee kanssani vanukashyllylle ja varmistaa naureskellen, ettenkö tarkoittaisi sittenkin juuri Paula-vanukkaita. Vakavana ilmoitan, etteivät Paulat kelpaa, vaan Paulia on saatava. Mainitsen heti perään, että Pauli on viiksekäs lehmä ja Dr Oetkerin uusi vanukasmaku. Tutkiskelemme hetken valtavaa hyllyä, josta vanukkaita löytyisi varmasti jokaiselle herkkusuulle, mutta yhdessä tulemme siihen tulokseen, ettei etsimääni tuotetta ole tarjolla. Harmittelen hetken sitä, etten päässyt maistamaan mainoksissa niin herkulliselta näyttävää vanukasta ja myyjä hymähtelee huvittuneena, että ehkä ne vielä joku päivä Paulitkin löytävät tiensä kaupan hyllyille.
4. Banaanien kuorimaveitsi
Laiskuuden huippu on varmasti se, jos ei viitsi avata banaania ilman apuvälineitä. Päätin kuitenkin selvittää, josko jonkinlainen apuväline banaanien kuorimiseen löytyisi Tarjoustalosta. Niinpä marssin taas häiritsemään erään työntekijän hyllytyshommia ja utelen, löytyisikö kuorimaveistä banaaneille. Nainen toteaa, ettei sellaista löydy, mutta samalla nappaa hyllyltä varmaankin suurimman veitsen, joka koko kaupasta löytyy ja ojentaa sen minulle: ”Eiköhän tuolla aukene.” Katson kädessä olevaa veistä hölmistyneenä, kiitän ja lähden. Veitsi jäi kauppaan, mutta kotona päätän kokeilla banaanin kuorimista veitsellä ja lähellä oli, etten olisi tätä juttua kirjoittanut paria sormea köyhempänä: älä kokeile kotona!
5. Hajustetut sukat
Tarjoustalossa pyöriessäni mietin, mikä voisi olla sellainen tuote, jota ei ole mitä luultavimmin olemassa, mutta joka tuntuu silti melko aidolta. Sukkahyllyn ohittaessani mieleeni nousee ajatus sukista, joista hien haju ei puske läpi. Päätän kuitenkin vielä kehitellä ideaani pidemmälle lisäämällä sukkiin hajusteominaisuuden.
Kun löydän vapaan myyjän vaateosastolta, iskeydyn hänen luokseen hajustettujen sukkien toivossa. Kuvailen, millaisista sukista on kyse: ne tuoksuvat jatkuvasti hyvälle hajusteominaisuutensa vuoksi, eivätkä päästä hien hajua läpi. Myyjä katsoo minua mietteliäänä ja kysyy, onko kyse naisten vai miesten sukista. Vastaan, ettei sillä ole merkitystä, jos sellaiset sattuvat löytymään, minkä jälkeen jatkamme matkaa miesten sukkahyllyn eteen. Hän katselee sukkapareja hetken pohtien, että sukkien tulee varmasti olla todella paksut ja sanoo hakevansa miesten sukista vastaavan myyjän paikalle. Kun myyjä on poistunut hetkeksi luotani, pääsee pidätelty nauru valloilleen; kuinka tyhmältä tuntuukaan selittää vakavana tuotteesta, jonka tietää olevan vain keksitty! Kerään itseni juuri sopivasti kahden myyjän saapuessa paikalle. Miesten sukkien asiantuntija alkaa saman tien tutkia tarjontaa samalla kertoen, että heillä pitäisi olla haluamani sukkia. Silmäni laajentuvat hieman kuullessani, että uniikki ideani onkin tavaratalon hyllyssä normaali tuote muiden joukossa. Kuitenkaan haluamani sukkia ei satu löytymään, sillä ne ovat loppuneet juuri. Tuote jota minulle olisi tarjottu kantaa nimeä ”Hikisieppari” ja kotona sen googlattua saan selville, että kyse ei ole hajustetuista sukista, vaan sukista jotka imevät jalkahikeä tehokkaasti pitäen jalan kuivana. Ehkä tällainen hajusteominaisuus sukissa voisi tulevaisuudessa myydä hyvin, joten ei kun ideaa toteuttamaan!
Onko sinulla jokin hyvä idea reaktiosta, jonka haluaisit meidän toteuttavan? Jos on, ota rohkeasti yhteyttä ja vaikuta seuraavaan lehteemme kommentoimalla tätä artikkelia!
