[stextbox id=”tietolaatikko” caption=”Noah”]
Ohjaus: David Ayer
Käsikirjoitus: David Ayer
Lajityyppi: Sota, draama, toiminta
Pääosa: Brad Pitt, Shia LeBeouf, Logan Lerman
Ikäraja: 16
Kesto: 2 h 14 min
Ensi-ilta: 31.10.2014[/stextbox]
Fury kertoo amerikkalaisen panssarivaunun ja sen miehistön koettelemuksista toisen maailmansodan loppumetreillä. Fury-nimisen panssarivaunun komentaja Don ”Wardaddy” Collier (Brad Pitt) johtaa miehensä syvälle Saksan maahan ja vastarinta kovenee, mitä syvemmälle he menevät. Lopulta Fury ja sen miehistö päätyvät linjojen taakse yksin, ilman minkäänlaista apua tai radioyhteyttä. Wardaddy ja kumppanit saavat kokea sen, etteivät sodat koskaan lopu rauhallisesti.
Fury on raaka sotaelokuva, joka pyrkii viemään katsojan sodan äärelle. Fury kertoo sodasta ja sen hirveydestä realistisesti. Iso osa elokuvasta vietetään panssarivaunun sisällä ja taistelukohtaukset kuvataan panssarivaunun ja sen miehistön näkökulmasta. Elokuvan hahmot ovat mielenkiintoisia, mutta jotkut ehkä hieman alikehiteltyjä. Sotaelokuvien hahmoihin on selkeä kaava, ja joukkueessa on yleensä yksi pelkuri, joka lopussa miehistyy, yksi äärimmäisen kova jätkä,” ilkeä” komentaja, josta lopulta kuoriutuu sankari, ja uskonnollinen mies, joka saarnaa jatkuvalla syötöllä. Fury ei poikkea tästä ja muistuttaakin kovasti muita amerikkalaisia sotaelokuvia, kuten vaikkapa menestyselokuvaa Pelastakaa sotamies Ryan tai vaikka tv-sarjaa Band of Brothers.
Furyssa on kenties 2010-luvun parhaimmat taistelukohtaukset, jotka saavat takuuvarmasti katsojan haukkomaan henkeä. Taistelukohtaukset ovat brutaaleja ja hyvin koordinoituja, mutta ennen kaikkea erittäin hyvät efektit ja loistava näytteleminen sai katsojan jännittämään. Taistelukohtaukset ovat myös hyvin kuvattuja, sillä nykyajan taistelukohtauksista suurimmassa osassa kamera heiluu, miten sattuu, jotta katsoja saa ”tunnelman” kohdalleen. Furyssa näin ei ole ja kohtaukset ovat äärimmäisen hyvin kovattuja. Kohtauksia täydentää myös erinomainen taustamusiikki, joka kiihdyttää tilannetta äärimmilleen. Steven Price ei petä.
Furyn näyttelijäkaarti herätti ennen elokuvaa sekalaisen tunnetilan. Esimerkiksi Shia LaBeouf ja Logan Lermanin hurja tasonnosto oli loistavaa, sillä ennen kyseistä elokuvaa LaBeouf ja Lerman ovat olleet vain keskinkertaisia parhaimmillaankin. Näyttelijätiimi hioitui hyvin yhteen luoden maagisen joukkuehengen. Veteraaninäyttelijä Brad Pitt ei petä ja muut pienempien roolien näyttelijätkin hoitavat hommansa erinomaisesti tehden elokuvasta äärimmäisen koskettavan ja upean. Elokuvan näyttelijät saavat käsiinsä ikimuistoiset repliikit, jotka varmasti sykähdyttävät.
Juoni muistuttaa kovasti edellä mainittuja Band of Brothersia ja Pelastakaa sotamies Ryania, joissan kohdissa ehkä jopa hieman liikaakin. Mutta erona näihin kahteen teokseen on se, ettei Fury maiskuttele Yhdysvaltojen ylivertaisuudella liikaa. Teos myös kuvaa molempien puolien julmuuden ja molempien inhimillisyyden hyvin, eikä se leimaa vastapuolta pirullisiksi demoneiksi, kuten vaikka Pelastakaa sotamies Ryan.
Fury on ehdottomasti yksi parhaista uusista sotaelokuvista, ja sen menestys voi luoda uuden buumin toisesta maailmansodasta kertoville elokuville. Näyttelijöiden loistava työ ja hitsautuminen pelastaa jotkin alikehitetyt hahmotkin. Tätä tukevat myös realistiset ja vallan mainiot taistelukohtaukset, joissa ei verta eikä efektejä säästellä. Fury on ehkä uusi aamunkoitto vanhoille perinteisille sotaelokuville. Furyn brutaalit taistelukohtaukset saavat katsojan haukkomaan henkeään, sen raakuus ja realistisuus saavat herkän katsojan voimaan pahoin.
