[stextbox id=”tietolaatikko” caption=”Selviytyminen”]
Genre: Katastrofielokuva
Ohjaaja: Juan Antonio Bayona
Tuottaja: Nordisk Film
Pääosissa: Naomi Watts, Ewan McGregor, Tom Holland, Samuel Joslin, Oaklee Pendergast
Kesto: 1h 53min
Valmistusmaa: Espanja
Ikäraja: 12
Ensi-ilta: 4.1.2013[/stextbox]
Selviytyminen on tositapahtumiin perustuva elokuva perheestä keskellä Aasian tsunamia vuonna 2004. Elokuvan espanjalainen ohjaaja, Juan Antonio Bayona, on tullut kuuluisaksi vuonna 2008 julkaistusta Orpokoti-elokuvastaan.
Maria, Henry ja heidän kolme poikaansa ovat matkalla lomalle Thaimaan Khao Lakiin. He viettävät Thaimaassa jouluaaton, jonka jälkeen koittaakin jo katastrofin päivä eli 26.12.2004. Ilman maanjäristystä, ehkä pyhän hengen synnyttämänä, rantaan vyöryy hieman yliliioiteltu ja oudosti kuohuava tsunami, joka pyyhkäisee kaiken mukanaan. Kuitenkin kaikki viisihenkisestä perheestä selviävät tsunamin alta, mikä on sinänsä itsessään jo epätodennäköistä, koska tsunami nyt vain näytti olevan melkoisen suuri. Henry saa jollain ihmekonstilla heitettyä poikansa puuhun, vaikka tsunami on jo hänen takanaan. Tällainen mielikuva itselläni ainakin jäi, kun Henry tokaisee elokuvassa: ”I saw them on the tree.” Kuitenkin alkaa loputon löytääkö vai eikö löydä -kierre, joka saa jopa humoristisia piirteitä pitkittymisensä vuoksi.
Leffassa on muutama kohtaus, jotka erityisesti jäivät vaivaamaan minua. Paljon tsunameja tutkineena ja Youtubesta videoita katsellelleena haluasin edelleen kysyä, missä se maanjäristys oli. Tuskinpa perheen keskinäinen jouluinen rakkaus ja idyllisyys kuitenkaan niin suuri oli, etteivät he huomanneet pientä 9,1 richterin maanjäristystä. Kummallisen kauniina ja ehjänä tuo hotellin ranta uima-altaineenkin oli säilynyt huolimatta tapahtuneesta maanjäristyksestä, jota ei siis leffassa näytetty. Toiseksi voisin todeta, että Youtubessa olevat videot Aasian tsunamista eivät näytä ylipaisuneelta talojen yli pyrskähtävältä vesiporeelta. Kolmas kysymys, perustuuko leffa todellakin tositarinaan. Kuinka todennäköistä on, että kaikki viisi henkilöä selviytyvät aivan rannalla ollessaan tsunamista ja että kukaan heistä ei edes ajaudu erilleen kaikista muista. Jos todella on tapahtunut lähellekään niin kuin kyseisessä elokuvassa, kannattaa laittaa lotto vetämään.
Elokuvan näyttelijäsuoritukset sinällään ovat aivan hyviä, eikä niistä löydy juurikaan moitittavaa. Parhaimmaksi hetkeksi elokuvasta voisi ehkä nostaa joko sen hetken, kun tsunamia vastaan taistellaan henkensä puolesta, tai sen, kun päähenkilöt tapaavat jälleen. Elokuvassa käytetään jonkin verran dramaattista musiikkia, joka varmasti jakaa mielipiteet. Itse en pitänyt musiikista vaan lähinnä odotin, että se loppuu. Toihan se toki tietynlaista dramaattisuutta, muttä lähinnä tärykalvojen vahingoittumisen pelossa. Kukaan näyttelijä ei noussut oikeastaan esille, ei hyvässä eikä pahassa. Itse en päässyt aivan sisälle elokuvaan tunnelmaan, vaan ennemminkin minua naurattivat liian kauan jatkuvat ”Lucas, Lucas!” tai ”Mom, mom!” -huudot.
Uskon kuitenkin siihen, että kriittisyyteni tsunamin todellisuuteen on niin suuri, etten vain kyennyt nauttimaan itse elokuvasta. Elokuvaa ei missään tapauksessa voi sanoa surkeaksi, mutta ehdoton pettymys se itselleni oli.
[youtube http://www.youtube.com/watch?v=Bgw394ZKsis]
