SPV:n pelaajat syöksyvät jatkoajalla ottelun seinäjokisille ratkaisseen Tuukka Kivirannan kimppuun.
Kotimainen salibandyliiga on jo edennyt kliimaksiinsa. Muiden joukkueiden viettäessä kesälomaa taistelee mestaruudesta vielä kaksi joukkuetta: Pohjanmaan ylpeys Seinäjoen Peliveljet (SPV) sekä jo 12:tta mestaruuttaan havitteleva Salibandyseura Viikingit (SSV) Helsingistä. Runkosarjan voittanut SPV on tiukan paikan edessä rutiininomaisesti vuodesta toiseen mestaruuksia kahmineen helsinkiläisjoukkueen ollessa vastassa.
Paras viidestä -järjestelmällä käytävän finaalisarjan ensimmäinen osa oteltiin pitkänäperjantaina Seinäjoella. Seinäjokisille illasta muodostuikin varsinainen kärsimysnäytelmä sopivasti päivän teeman mukaisesti. Viikingit nimittäin neppasivat itsensä pykälän lähemmäksi kuudetta peräkkäistä mestaruutta ja nappasivat samalla nimellisen kotiedun itselleen. Toimittajakin pääsi osaksi playoff-huumaa karavaanin siirtyessä Pohjanmaan sydänmailta pääkaupunkiseudulle. Pelipaikkana toimi Vantaan Energia-Areena Myyrmäessä. Kärsimysnäytelmä osa kaksi vaiko ei? Sen tulevat seuraavat kaksi tuntia ensimmäisen pääsiäispäivän iltapäivässä näyttämään.
0:07! Tällä kertaa ei ollut kyse brittiagentin koodinimestä vaan kotijoukkueen 1–0 maalin syntyajasta. Ottelu sai todellakin räjähtävän lähdön. Heti ottelun alussa sai huomata kotiedun siirtyneen tosiaankin vain nimellisesti SSV:lle. Nimittäin hieman kärjistäen kotijoukkueen ”faneista” ei kuulunut pihaustakaan missään ottelun vaiheessa. No ehkäpä kotijoukkueen maalatessa saattoi muutama niin sanottu kannattaja läpsäytellä käsiään yhteen muutaman sekunnin ajan. Siihen se sitten jäikin. Ahterit pysyivät visusti kiinni Energia-Areenan pehmoisissa penkeissä, ja horrokseen vaivuttiin yhtä nopeasti, kuin siitä oli havahduttukin.
Vierasjoukkueen kannattajat olivat sen sijaan lähteneet lajin mittakaavassa sankoin joukoin kohti etelää. Heillä oli oikeastaan kaksi kannattajaryhmittymää kentän molemmin puolin. Toinen ryhmä koostui paristakymmenestä naisesta, jotka aktiivisesti jaksoivat taputtaa ja huutaa omalle joukkueelleen. Heidän reservistään ei kovin monia variaatioita löytynyt, mutta ainakin yritystä heidän suunnaltaan riitti. Toinen seinäjokelaisryhmittymä keskittyi pääosin kotijoukkueen psyykkiseen häirintään. SSV:n maalivahti Toni Lötjönen oli useimmiten herjojen kohteena: ”Kaikki menee. Saatko sä ees ovee kiinni?” Itse olin näitä sutkautuksia kuulemassa hyvinkin läheltä; niitä nimittäin lauottiin ahkerasti aivan selkäni takaa.
Peli eteni erittäin tasaisesti. Tosin maalipaikoissa kotijoukkue oli selvästi tehokkaampi. SSV näytti jo lipuvan selvään voittoon ja samalla koko ottelusarjassa 2–0-johtoon. Upeat suoritukset tuottivat maaleja. Komein niistä syntyi Viikinkien virolaishyökkääjä Rein Kiven Exelin lavasta. Hän nosti pallon lavan päälle ja kiepautti sen taitavasti ilmaveivillä maalivahti Jarno Ihmeen olkapään ylitse Granlundin veljesten tapaan. Myös vierasjoukkueen kannattajat yltyivät suosionosoituksiin upean maalin synnyttyä.
SPV ei kuitenkaan luovuttanut, vaikka tilanne olikin isännille jo 5–2 kolmannen erän puolivälissä. Kahden nopean maalin johdosta tilanne kaventui nopeasti tilanteeseen 5–4. Viimeisellä minuutilla seinäjokisten päävalmentaja Tommy Koponen otti kaikki keinot käyttöön. Aikalisä ja maalivahti penkille. Ratkaisu tuottikin tulosta, kun 31 sekuntia ennen summerin soimista Tuukka Kiviranta löi vieraat tasoihin ja ottelun jatkoajalle. Sitä ehdittiin pelata vain 51 sekuntia, kun sama mies oli asialla jälleen. Kiviranta viimeisteli läpiajonsa päätteeksi Peliveljille voiton komealla ylämummolaukauksella. Nyt saattoivat Pohjanmaan pojat juhlia. Olihan kotietu jälleen joukkueella pelin kulkiessa muutenkin mallikkaasti. Sarja jatkui Seinäjoella tiistaina 10. huhtikuuta, jolloin SPV siirtyi sarjassa 2–1 johtoon vahvalla esityksellä. Joukkueella on ensimmäisen kerran mahdollisuus katkaista sarja ja samalla voittaa seurahistorian ensimmäinen Suomen mestaruus perjantaina 13. huhtikuuta, eli samana päivänä tämän artikkelin ilmestymisen kanssa.
Salibandy tarjoaa katsojalle toimintaa ja nopeasti vaihtuvia tilanteita. Otteluissa nähdään tavallisesti kymmeniä taitavia harhautuksia, fyysisyyttä unohtamatta. Kyseisessä tiukassa playoff-väännössäkin nähtiin, jos ei nyt aivan frontside ollieita, niin ainakin ”kolmekuuskymppisiä”. Salibandy on noussut suurella ryminällä yhdeksi suomalaisten suosikkilajeista. Harrastajamäärältään se on jo suurin pääosin sen yksinkertaisuuden ja reilusti halvempien kustannustensa vuoksi, jos verrataan esimerkiksi jääkiekkoon. Laji on ammentanut itseensä runsaasti ominaisuuksia juuri jääkiekosta. Molemmissa lajeissa tarkoituksena on tehdä enemmän maaleja kuin vastustaja mailaa apuna käyttäen. Myös jääkiekosta tuttuja playoff-piirteitä on siirtynyt lajirajojen yli. Nimittäin playoff-parrat. Salibandyliigan ratkaisupeleissä saadaan ihastella naamakarvoituksen eri tyylejä niin kentällä kuin katsomossakin.
