Menin Kiasmaan tavoitteenani avartaa näkemystäni taiteeseen ja sivistää itseäni. Näyttelyssä oli monenlaisia taideteoksia. Jokaiselle katsojalle oli varmasti jotakin mielenkiintoista. Minua itseäni kiinnostivat sekä Jouko Lehtosen valokuvat että Dan Perjovschin piirtämät ajankohtaiset ja keskustelua herättävät sarkastiset piirustukset.
Kiasmassa on esillä jo edesmenneen taiteilija Jouko Lehtosen kuvaamia valokuvia, joita on paljon eri sarjoista. Eri kuvasarjoista on esillä vain muutamia taideteoksia, mutta ne antavat osviittaa siitä, millainen sarja on kyseessä.
Jouko Lehtonen oli muun muassa kuvannut nuoria festareilla ympäri Suomea. Sarjan nimi on Nuoret sankarit. Nimi herättää kysymyksen, mikä tekee näistä nuorista sankareita? Yhdessä kuvassa on hyvin apaattisen näköinen pieni punkkari-poika, joka on laiha ja muutenkin säälittävän näköinen. Hänestä ei tosiaankaan saa vaikutelmaa, että tässä olisi nuori sankari. Sankari-sanahan kertoo, että henkilö on tehnyt jotain merkittävää tai rohkeaa. Toisessa kuvassa on kaksi poikaa, jotka nojaavat toisiinsa ja ovat huonossa kunnossa. Heistäkään ei tule yhtään sankarillinen vaikutelma. Poikia ainoastaan käy sääliksi.
Kuvat: Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto, Petri Virtanen
Toinen Lehtosen kuvaama sarja on Merkitty iho. Nämä kuvat ovat hyvin surullisia ja ajatuksia herättäviä. Kuvat on otettu kauttaaltaan tatuoiduista ihmisistä. Miten nämä ihmiset ovat voineet antaa tatuoida itseensä niin paljon kuvia? Joillain kuvien henkilöillä on vain muutama kuvio ihossaan, mutta eräs mies oli päästä varpaisiin musteen peitossa. Kaikkia kuvia yhdistää se, että kuvattavan kasvot eivät olleet esillä tai kuvattavat eivät katsoneet kohti. Ihan niin kuin he häpeilisivät omaa kehoaan ja sitä, että se on täynnä mustetta. Miten nämä ihmiset näkevät oman kehonsa? Onko se heidän mielestään kaunis? Jossain pitäisi kulkea raja. Nämä kuvat tuntuivat olevan kärjistettyjä esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun se raja ylitetään. Onko jollain loppunut piirustuspaperi kesken?
Kolariautot on myös yksi Jouko Lehtosen monista Kiasmassa esillä olevista näyttelysarjoista. Lehtonen oli kuvannut autoja, jotka olivat ihan rutussa. Kuvien tausta on hyvin surullinen, sillä näiden autojen kolaroidessa on tullut monia viattomia uhreja. Lehtonen on varmasti halunnut herättää katsojien keskustelun siitä, miten autoilla hurjastellaan ja ettei nopeusrajoituksia noudateta.
Dan Perjovschin piirustukset ovat ehdottomasti ajankohtaisia ja ajatuksia herättäviä. Vaikeitakin aiheita käsitellään huumorin ja leikkimielisyyden kautta. Perjovschin on piirtänyt kuvia muun muassa ilmastonmuutoksesta, sodasta ja nälänhädästä sekä tasa-arvosta. Kuvia katsellessa vierähtää jokunen tovi, sillä niitä oli todella paljon ja ne on piirretty ympäri seiniä ja kattoa. Pidin piirustuksista hyvin paljon. Niiden katseleminen oli vain hieman vaikeaa, mutta niskasärky oli kyllä vaivan arvoinen.
En ole pitkään aikaan käynyt katsomassa taidenäyttelyjä ja siksi ehkä hieman yllätyin, kun pidin niinkin paljon esillä olevista taideteoksista. En kuitenkaan pitänyt ihan kaikista. Osin siksi, että ne eivät avautuneet minulle ja osin, koska en jaksanut pahemmin niihin pureutua, koska ne näyttivät erittäin tylsiltä. Kaiken kaikkiaan näyttely oli hyvä ja pidin monista teoksista. Suosittelen teille lukijoille, että tekin vierailisitte Kiasmassa. Ette takuulla tule pettymään.
