Päivän antiin kuului muiden muassa Juha Savolaisen mielenkiintoinen esitys aiheenaan Tieteiden ja taiteiden kohtaaminen.
Sarjassaan kuudestoista Platonin Akatemia järjestettiin 16. toukokuuta perinteen mukaisesti Järvenpään Kallio-Kuninkalassa. Kuten aikaisempina vuosina myös nyt kyseiset tilat sisällä ja ulkoa tarjosivat täydellisen paikan viettää kuunnellen, keskustellen ja nauttien tapahtuman annista jo miltei kesäisessä säässä. Platonin Akatemia on kaikille avoin tapahtuma, joka painottaa itsenäistä ajattelua ja kulttuurin laaja-alaista harrastamista. Meidän lukiossamme se kuuluu myös kurssitarjottimeen.
Onkin sääli, että niin harva Hyrylän lukiolainen osallistui tapahtumaan. Muuten paikalla oli päälle sata osallistujaa muun muassa Tikkurilan, Sveitsin, Järvenpään ja Tapiolan lukiosta sekä Tuusulan lukion kahdesta muusta toimipisteestä. Myös yläkoulut olivat pitkästä aikaa edustettuina. Oppilaita oli saapunut Hyrylästä, Järvenpäästä ja Pakilasta. Olipa yleisössä ja ohjelmanjärjestäjinä kymmenkunta yliopisto-opiskelijaakin.
Agora Band huolehti musiikillisesta annista – Kuvassa rummussa Sebastian Karling, solistina Andrew Johnson, kitarassa Valter Aikio ja tekniikkavastaavana Juhani Narko
Rehtori Riitta Eeronheimo avasi tapahtuman alkusanoillaan heti Agora-bändin esittämän Wonderwall-kappaleen jälkeen. Eeronheimo esitteli tämän vuoden teeman, joka oli ”Kohtaamisyhteiskunta”. ”Viime vuoden merkittävin kohtaaminen tapahtui Internetissä. Tieto kohtasi tiedonjanon ja synnytti Arabikevään.” Hänen mielestään tämä teema on jatkoa lukiossamme syksyllä järjestetyn Elävän kirjaston ajatusmallille, jossa kohtaamisilla pyritään hälventämään ennakkoluuloja ja vaikuttamaan ihmisten asenteisiin muita ihmisiä kohtaan.
Ehkä koko tapahtuman mielenkiintoisin ja ajatuksia herättävin kohtaaminen tapahtui heti ohjelman alkupuolella, kun juontajat Julia Pelin ja Santeri Tuovila kutsuivat lavalle Karoliina Leistin ja Azizana Hossainin. Leisti kertoi ensin nuorisohanke Myrskystä, jonka tavoitteena on taiteen avulla parantaa nuorten mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnassa. Leisti kertoi haasteen olevan se, kuinka saataisiin nuoret mukaan yhteiskuntaan ja vaikuttamaan. Koska elokuva kiinnostaa nuoria, tehtiin Myrsky-hankkeessa yhteensä yhdeksän animaatiota noin sadan nuoren voimin. ”Iältään osallistujat olivat 9-20-vuotiaita, joten kullakin osallistujalla oli hyvinkin eri lähtökohdat ja ongelmat”, Leisti kertoi. Hankkeessa käytiin ensin jossain historiallisessa paikassa. Mukana oli aina asiantuntija, joka välitti tietoa ja tätä tietoa sitten käsiteltiin ja muokattiin tarinatyöpajoissa animaation tarinoiksi.
”Joidenkin ryhmien kanssa ei ollut edes yhteistä kieltä, jolloin yhdessä opeteltiin ne muutamat animaationteolle tärkeät sanat, kuten oikealle ja paina. Osassa ryhmistä oli niin liikuntarajoitteisia osallistujia, että ainoastaan yhden napin painaminen onnistui – tällöin osallistuminen mahdollistettiin niin, että mukana pystyi olemaan vaikka vain yhtä nappia painamalla”, Leisti kertoi animaatioiden teosta.
Näimme yhden animaation, joka oli saanut innoituksensa lintujensuojelualueelta. Animaatio oli niin yksinkertaisen suloinen ja naiivi, ettei sille voinut kuin hymyillä ja nauraa. Tämän jälkeen puheenvuoro annettiin Afganistanissa syntyneelle juuri lukiosta valmistuvalle Aziza Hossainille. Tuosta elämäniloisesta, sujuvasanaisesta ja kauniista nuoresta naisesta ei voisi mitenkään päätellä, mitä kauheuksia hän on joutunut kohtaamaan.
Aziza Hossaini muistutti meille, että elämässä kaikki on mahdollista.
Hossainin puheenvuoro sai koko salin hiljenemään. Hän kertoi, kuinka yhtäkkiä sodan takia omakotitalossa asuneen perheen elämä muuttui molempien vanhempien kuoltua. Seurasi lähtö pakoon sodan kauheuksia, ja Aziza joutui jo neljävuotiaana tekemään töitä. ”Nyt kun näen Suomessa samanikäisen lapsen, en voi uskoa sitä”, hän kertoi.
Aziza päätyi jäljelle jääneen perheensä kanssa Suomeen ja pääsi kouluun, jonka käyminen ei ikävä kyllä sujunut kovin hyvin. Kohtaamiset suomalaisten nuorten kanssa eivät onnistuneet, ja maahanmuuttajatyttö jäi yksin. Hossainin positiivinen asenne oli hämmästyttävää: ”Olen kokenut paljon vastoinkäymisiä, mutta päätin hymyillä sille.” Hossainin mukaan meidän suomalaisten pitäisi päästää maahanmuuttajia lähemmäksi. ”He auttavat teitä ymmärtämään, kuinka hyvin teillä asiat täällä ovat.”
Nuorisohanke Myrskyä Hossain kehui erityisesti. Taidepaja oli hänelle kuin paratiisi, ja juuri taiteen kautta hän sai elämäänsä voimia, vaikka hän joutui kiusatuksi koulussa ja suljetuksi ulos suomalaisesta yhteiskunnasta. Ja varmasti monelle muullekin nuorelle kyseinen hanke on ollut mullistava kokemus – ikävä kyllä Myrsky koki loppunsa, koska rahoitusta ei enää löytynyt. Se on suuri sääli ja menetys.
Työpajatoiminnassa Ari Ahokkaan vetämä Onnellisuuden psykologia -paja kiinnosti monia.
Onneksi Platonin akatemia järjestetään myös ensi vuonna, koska tällaiset nuorisotapahtumat ovat tärkeitä. Esimerkiksi Tuusulassa ei ole nuorille suunnattua työpajatoimintaa, vaan se ostetaan muualta. Nuorisovaltuuston edustajan Aake Wellingin mielestä tilanne pitäisi ehdottomasti korjata. Platonin akatemian työpajatoiminta oli niin monipuolista ja mielenkiintoista, että olisin halunnut osallistua useampaankin. Muun muassa Ari Ahokkaan ohjastama Onnellisuuden psykologia -paja oli todella suosittu.
Aziza Hossainin puheenvuoro oli muistissa vielä iltapäivällä, kun keskustelimme yhdessä seuraavan akatemian teemasta. Kollektiivisella päätöksellä se on Unelmat. Vuoden 2013 Platonin akatemian suunnitteluryhmä kootaan tässä lähiaikoina, ja Tapio Turpeinen on kutsunut kaikki kiinnostuneet mukaan kantamaan kortensa kekoon, jotta tapahtumasta saataisiin vielä kiinnostavampi ja innostavampi. Muun muassa Heureka-retken päällekkäisyys herätti närää niissä ihmisissä, jotka olisivat halunneet osallistua molempiin. Ikävä kyllä tällä kertaa suurinta osaa houkutteli mieluummin tiedehuvipuisto, mutta kenties tulevina vuosina tiedetapahtuma voitaisiin järjestää sulassa sovussa Platonin akatemian kanssa.
Käy myös katsomassa Platonin akatemian kotisivut: http://www.platoninakatemia.net/
