Elettiin marraskuuta 2011, kun sain käsiini ensimmäisen kerran Laura Wathénin raakileversion käsikirjoituksesta. Silloin siitä oli hyvin vaikea vielä saada selvää kokonaisuutta, muutenkin ehkä minulla oli vaikeuksia edes ymmärtää koko käsikirjoituksen kokonaisuutta. Olimme Lauran kanssa sopineet, että voin ilomielin auttaa käsikirjoituksen kanssa ja koko musikaalin suunnittelemisessa. Lauralla olikin paljon kysymyksiä mielipiteistäni, mutta myös musikaalin käsikirjoituksesta uupui kohtauksia. Sainkin pari ideaa, jotka olivat Laurankin mielestä kehiteltäviä.
Olin jo saanut pari erilaista ja vähän muokattua käsikirjoitusta, kun ensimmäiset harjoitukset alkoivat. Tosin käsikirjoitus valmistui, kun harjoitukset olivat jo reippaassa vauhdissa. Silloin harjoituksissa oli myös useampi lukiolainen, jotka valitettavasti joutuivat jäämään musikaalista pois koulukiireiden, autokoulujen ynnä muiden sellaisten syiden takia.
Sebastian Karling vetämässä sooloaan.
Käsikirjoitus oli valmiina, roolit oli jaettu, mutta mitä musikaali on ilman musiikkia? Saimme ehdottaa itsekin kappaleita, jotka sopisivat, mutta lopullisen päätöksen kuitenkin teki musiikinopettaja Päivi Ojakangas. Ojakangas sovitti musikaaliin muun muassa Isoveljen Tanssi tai kuole -kappaleen ja Christel Sundströmin Pidä musta kii -kappaleen.
Jettte Kleindeist vauhdikkaassa Macarena-kohtauksessa
Andrew Johnson: Beatles – Norwegian Wood
Kappaleiden solistitkin valittiin tarkasti, ja lopputulos olikin miellyttävää kuunneltavaa, josta pystyi varmasti jokainen nauttimaan. Musikaalin bändissä esiintyivät myös koulumme tämän vuoden vaihto-oppilaat Jette Kleindienst ja Andrew Johnson.
”Musikaali oli kaikin puolin onnistunut, vaikka pelkäsinkin hieman, tuleeko musikaalista sellainen, kuin olin ajatellut”, kommentoi Laura Wathén, joka olisi halunnut olla enemmänkin mukana tekemässä musikaaliaan. Tämän kevään abiturientti kuitenkin joutui valitettavasti jättämään oman musikaalinsa ohjaajien Terhi Paloheimon ja Päivi Ojakankaan käsiin. Toisena käsikirjoittajana voin vain nyökkäillä ja hymyillä tyytyväisyydestä. Koulumusikaaliksi Tanssi tai kuole oli erinomainen. Näyttelijät, jotka olivat yläkoululaisia ja lukiolaisia osasivat heittäytyä jokainen omaan rooliinsa, jolloin tarinasta tuli uskottava.
