Opiskelujakson vaihtumista edeltävät pari viikkoa vaativat usein suurta tsemppiä. Muistettavaa on paljon, sillä jokainen kurssi edellyttää näyttöä opiskelijan osaamisesta kurssiarvioinnin perustaksi ja myös erilaisten kirjallisten töiden palautusajankohdat ruuhkautuvat juuri päättöviikon kieppeille. Jo tieto suuresta työmäärästä voi pahimmillaan lannistaa ja aiheuttaa kunnon stressiä. Voi olla vaikeaa rauhoittua työpöydän ääreen ja aloittaa urakointia, vaikka parasta varmasti olisi, jos suurempia murehtimatta vain hoitaisi hommansa. Kun aikaa ei kuluisi tuskailuun, sitä jäisi myös enemmän rentoutumiseen.
Monesti huomaan kieriskeleväni saamattomuuden ja itsesäälin täyteisessä mielentilassa, kun tiedän, että hommaa olisi paljon ja pitäisi päästä alkuun. Tässä tilanteessa voi käydä niin, että läppärin näppäimistön paukuttamisen sijaan päätänkin lähteä juoksulenkille, järjestää värikynäni uudelleen tai omistautua jollekin elintärkeälle projektille, kuten soijanakkien hintavertailulle. Sijaistoiminnot ovat kuitenkin salakavalaa itsepetosta: kaikenlaisen muun tekemisen lomassa ei tule oloa laiskuudesta ja aikaansaamattomuudesta. Käsi pystyyn, jos samaistut tällaiseen ilmiöön.
Vitkastelulla on valitettavasti tapana kostautua. Kun viivyttely jatkuu, kynnys tehtävien aloittamiseen kasvaa entisestään. Itselläni lähtökitka helpottaa joskus vasta töiden palautuspäivää edeltävänä iltana, kun kiire jo polkee tahtia. Mutta miten tältä kaavalta voisi välttyä? Olen oppinut, että arvioitavien töiden vuori ei tunnu niin ylitsepääsemättömältä, jos kiinnitän huomioni yhteen työtehtävään kerrallaan. Ei kannata yrittää muistaa kaikkia edessä häämöttäviä velvollisuuksia samanaikaisesti, koska silloin työn määrä vääristyy kasasta vuoreksi. Kun hommiin keskittyy yksi kerrallaan siinä järjestyksessä kuin ne kalenterissa tulevat vastaan, työsuunnitelma on selkeä ja kynnys töiden aloittamiseen pysyy matalana.
Jos työt alkavat tuntua möhkäleeltä, saattaa päästä unohtumaan, että opiskeltavat asiat ovat yleensä kiinnostavia ja töiden valmistuminenkin tuottaa onnistumisen kokemuksia. Tämä ajattelutapa on helpottanut suuresti omaa stressiäni, joten toivon siitä olevan apua muillekin saman ongelman kanssa painiville. Mukavaa kevään jatkoa Hyveen lukijoille!
