Nyt ilmestyy jo toinen tämän lukuvuoden Hyve-lehti, vaikka minusta tuntuu, että ensimmäinen ilmestyi vasta viikko sitten. Aika kuluu nopeammin kuin huomaammekaan.
Kaksi muuta Hyve-lehden päätoimittajaa ovat esitelleet itsensä, ja nyt on minun vuoroni. Tällä hetkellä olen lukion läpi lukien lipuva kakkonen, jonka suurin osa ajasta kuluu koulutöiden jälkeen tietokoneella tai kavereiden kanssa. Numerot riittävät ainakin omasta mielestäni, vaikka vanhemmat saattaisivatkin sanoa toisin. Tulevaisuudesta ei ole tietoakaan, kuten ensimmäisestä kappaleesta voi päätellä, ja totuuden eli ylioppilaskokeiden hetki lähenee koko ajan melkeinpä ahdistavan kovalla vauhdilla. Julkisesti puhuminen on suurimpien pelkojen listalla ja itsestäni kertominen tälläkin tavalla on yllättävän hankalaa. Jos elämänohje pitäisi mainita tulisi suustani jotain “hymyillen läpi hyvän ja pahan” suuntaista.
Toinen jakso toista lukuvuottani on jo lopuillaan, ja minusta tuntuu, että aika rientää aivan liian nopeasti. Joillakin kakkosilla ylioppilaskirjoitukset ovat jo kulman takana, abeista puhumattakaan. Onneksi en ole yksi heistä. Kaikki sanovat lukion olevan tärkeää aikaa, jolloin pitäisi päättää, mitä haluaa tulevaisuudeltaan. Kuitenkin olen jo melkein puolivälissä eivätkä tulevaisuudensuunnitelmani ole muuttuneet pätkääkään. Niitä ei siis vieläkään ole. Abeilla pitäisi tässä kohtaa olla melko selkeät suunnitelmat, enkä haluaisi olla siinä asemassa. Kenen tahansa ykkösen kenkiin voisin sen sijaan hypätä, sillä heille on kaikki vielä avoinna ja aikaa miettimiseen on yllin kyllin. Uskon kuitenkin ajan riittävän ja valintojen menevän oikein päin.
Tästä numerosta voit lukea terveystiedon ja maantieteen opettaja Liisa Somermeren ja koulun uusimman vaihtarin haastattelut, tietoa tasavallan presidentin vierailusta Jokelassa. Lisäksi tutustumme sirkuksen ihmeelliseen maailmaan ja moneen muuhun asiaan.
