Varsinkin näin keväällä, kun YTL hyökkää ylioppilaskirjoituksilla meidän viattomien abien kimppuun, tekemistä riittää. Ainakaan itse en kuitenkaan ole halunnut vain sulkea ympäröivää maailmaa ja kaikkea lukemiselle vaihtoehtoista tekemistä silmistäni. Meneillään oleva kevät tuntuu olevan kiireisin kevät elämässäni tähän mennessä, vaikka ylioppilaskirjoitusten aiheuttaman paineen jättäisikin huomioimatta.
Viimeiset kuukaudet olen pohtinut, mistä saisin lisää aikaa. Tämä on ollut itselleni jo pitkään ongelma, sillä mielenkiintoista – ja ainakin omasta mielestäni hyödyllistä tekemistä – tulee vastaan päivittäin enemmän kuin tarpeeksi. Joku voisikin ajatella, että edellisen pääkirjoitukseni julistus, aina kannattaa sanoa ”kyllä”, on nyt osunut omaan nilkkaani ja olen perumassa sanojani.
Ei, en ole.
Abivideon tekemisen, omien koodausprojektieni edistämisen ja tietysti loputtoman pitkän lukusuunnitelman lisäksi to do -listallani on ollut viime aikoina runsaasti erilaisia ”työtarjouksia” – kuten tämän Hyveen pääkirjoituksen kirjoittaminen. Ei varmaan tule yllätyksenä, että lukusuunnitelma on melko korkealle priorisoituna ja nämä kaikki muut mielenkiintoiset tekemiset ovat joutuneet odottamaan vuoroaan. Tämä onkin johtanut siihen, että myöhästyin jälleen kerran Hyveen deadlinesta. Olen siitä syvästi pahoillani ja lupaankin, ettei se tule enää toistumaan osaltani.
Olen tietysti yrittänyt saada mahdollisimman usean kohdan to do -listaltani raksitettua tehdyksi, mutta vaikka olen kuinka yrittänyt venyttää kelloa, ei ongelma ole ratkennut. Esimerkiksi valvomalla muutaman tunnin myöhempään joutuu aamulla nukkumaan ainakin yhtä monta tuntia pidempään tai vaihtoehtoisesti työskentelemään väsyneenä – eli lagaamaan koko päivän ja menettämään yhden tehokkaan työpäivän kokonaan. Kumpikaan vaihtoehdoista ei auta.
Voin kuvitella, etten ole ainoa, joka on kamppaillut vastaavien ongelmien kanssa. Esimerkiksi poliitikoilla on tunnetusti todella tiukat aikataulut. Tammikuussa pääministerimme Alexander Stubb vierailikin sopivasti koulullamme ja pääsin kysymään häneltä, kuinka hän ratkaisee tällaiset ongelmat. Vastaus oli kuitenkin ainakin minulle melko hyödytön, sillä hän kertoi vain, kuinka valtava apujoukko hänen takanaan hoitaa hänen aikataulutuksensa ja hän vain juoksee minuuttiaikataululla tilaisuudesta toiseen. Stubbille tyypillisesti tilaisuudessa käsiteltiin myös selfieitä ja belfieitä, joten otimme hänestä mallia ja kuvasimme penkkarit selfieinä.
Stubb on myös kertonut julkisesti uskovansa, että ”tunti liikuntaa päivässä antaa kaksi tuntia tehokasta työaikaa”. Luettuasi englannin opettajamme Ansa Huhtala-Kuokan haastattelun voit huomata hänen käsittäneen saman ajatusmaailman. Jos urheilu ei kuitenkaan ole oma juttu, sohvaurheilu auttaa varmasti myös. Urheilutoimittajamme kertovat, kuinka Mestarien liigassa pelataan varmasti sykettä nostavia pelejä, ja ennustavat liigan lopputuloksia. On myös selvää, että liikunnan lisäksi terveellinen ja maukas ruoka antaa puhtia päivään. Esimerkiksi banaanijäätelöreseptimme kuulostaa niin herkulliselta, että pelkästään sen lukeminenkin piristää!
Näitä vinkkejä vieläkin tärkeämmäksi olen itse huomannut priorisoinnin. Abiturienttina tiedän, kuinka hankalaa saattaa olla päättää omasta tulevaisuudesta jo nyt yhteishaussa, kuten abikolumnissakin stressataan. Tulevaisuuden suunnitteleminen ja päämäärien asettaminen kuitenkin auttavat jättämään turhat asiat pois elämästä ja panostamaan tärkeimpiin tavoitteisiin. Järjestelemällä asiat tärkeysjärjestykseen ja kysymällä itseltään, minkä tekemisestä on oikeasti hyötyä tulevaisuudessa, voi saada ihmeitä aikaan – tai ainakin ihmeen paljon aikaa.
