CircOpera nähtiin 16.9.–1.10.2016 kahdeksen kertaa Oopperatalon päänäyttämöllä. CircOpera toi sirkuksen Oopperatalon lavalle. Sirkuksen lisäksi esityksessä kuultiin monia rakastettuja oopperakappaleita, kuten
- Au fond du templé saint -duetto Bizetin oopperasta Helmenkalastajat
- Kimalaisen lento Nikolai Rimski-Korsakovin oopperasta Tsaari Saltanin tarina
- Largo al factotum -aaria Rossinin oopperasta Sevillan parturi
- Marssi Prokofjevin oopperasta Rakkaus kolmeen appelsiiniin
- Meditaatio Massenet’n oopperasta Thaïs
- Ruhe sanft, mein holdes Leben -aaria Mozartin oopperasta Zaide
- O Fortuna Orffin näyttämökantaatista Carmina Burana
CircOpera sopi hyvin ensikertaa oopperassa käyvälle mutta myös useammin oopperassa käyneelle. CircOpera on Jere Erkkilän ohjaama, ja sen kaikki näytökset oli myyty loppuun.
Pääsin seuraamaan CircOperaa permannon neljänneltä riviltä eli niin läheltä lavaa, että tunsin, kuinka liekinheittimet olivat polttaa kulmakarvani. Ensimmäisen näytöksen aikana lavalla tapahtui todella paljon, eikä kaikkea pystynyt seuraamaan yhtäaikaisesti. Esimerkiksi yksi oopperalaulajista laskeutui seinää pitkin alas, mutta koko seurueemme huomasi tämän ennen laskeutumista ja seuraavan kerran juuri ennen kosketusta lattiaan, sillä lavalla oli yhtäaikaisesti paljon toimintaa. En osannut odottaa CircOperalta mitään, sillä en ole ikinä aiemmin käynyt oopperassa, mutta kokemus oli huikea. CircOpera oli hyvä ja kevyt laskeutuminen oopperan maailmaan, kun mukana on oopperan lisäksi sirkusta, joka on todella tärkeä ja hallitseva osa elämääni. CircOperaa oli kiva seurata, koska tiesin, että lavalla nähdään itseänikin opettavan sirkusohjaajan ”kasvatteja”. Gengis van Goolin kuolemanpyöränumerosta teki entistä pelottavamman tieto siitä, että Gengis van Gool on aiemmin loukkaantunut suhteellisen vakavasti tehdessään kuolemanpyörää.
.jpg)
Kuva ei liity tapaukseen.
Oma suosikki kohtaukseni koko CircOperasta oli Sanja Kososen nuoranumero tiukalla nuoralla. Itse teen myös tiukkaa nuoraa, joten oli kiva nähdä muidenkin numeroita ja saada inspiraatiota omaan harjoitteluun ja esiintymiseen. Oopperan päänäyttömölle päästyäni huomasin heti kaksi trapetsia näyttämön sivuilla. Ne herättivät odotukseni. Ensimmäinen arvaukseni oli, että näkisimme kaksi yhtäaikaista trapetsinumeroa. Arvaukseni osui oikeaan, mutta trapetsit olivatkin vain jonkinlaista siirtymää varten, eikä niillä tehty yhtään kunnollista numeroa koko oopperaesityksen aikana. Kokonaisuutena CircOpera oli todella hieno ja toimiva yhdistelmä sirkusta ja oopperaa. Toinen näytös oli huomattavasti ensimmäistä selkeämpi, ja siinä tapahtui sopivasti lavalla niin, että kokonaisuus oli hyvä ja selkeä.
Ensimmäistä kertaa oopperaan menevän on hyvä muistaa, että ooppera on hieno ja sivistynyt esitys, johon tulee pukeutua sen mukaisesti. Ei taritse välttämättä pukea juhlapukua päälle, mutta yleisesti siisti asukokonaisuus on hyvä valinta oopperayleisöön. CircOperan yleisön joukossa nähtiin myös muutamia iltapukuja, mutta pääsääntöisesti vain hieman normaalia juhalavampia vaatteita. Oopperatalo on rakennettu niin, että kaikilta paikoilta näkee hyvin, eikä lippuvarausta tehdessä tarvitse miettiä, näkeekö varatuilta paikoilta vai ei. Oopperalippujen hinnat vaihtelevat esityksestä ja esitysajasta riippuen, mutta esimerkiksi CircOperan liput olivat hinnaltaan 15–129 €. Hintahaarukka on suuri, ja voisi luulla, ettei 15€ paikoilta näe mitään, mutta näin ei kuitenkaan ole. Hinnat vaihtelevat suresti, sillä osa lippuhinnoista halutaan pitää matalana, jotta kaikilla olisi mahdollisuus päästä kokemaan oopperan hienous. Suosittelen oopperaan menemistä kaikille, sillä se on upea kokemus, jota kovinkaan moni nykynuori ei osaa arvostaa. Itsekin olen ollut sitä mieltä, että ooppera on kauheaa eikä todellakaan minua varten. Mahdollisuus päästä CircOperan yleisöön kumosi ennakkoluuloni täysin. Ajattelin mennä toistekin joko Kansallisoopperaan tai -balettiin, sillä kokemus oli niin hyvä, että
haluan kokea sen uudestaankin.
