Juuri koeviikon alettua 29. päivä tammikuuta lähdin viiden muun koulumme oppilaan ja opettaja Erkki Kyttälän kanssa opintoretkelle Sveitsiin, Geneveen, missä sijaitsee Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuslaitos CERN. Matkaseuraksi saimme 15 opiskelijaa ja neljä opettajaa Jokelan, Kellokosken ja Keravan lukioista. Opintoretkeen valmistautuminen alkoi jo alkusyksystä, kun kirjoitimme esseitä, teimme ryhmätöitä ja kävimme tutustumassa Jyväskylän ja Helsingin fysiikanlaitoksiin. Aiheeseen tutustuminen etukäteen oli todellakin tarpeen, sillä muuten luennoilla käsiteltäviä aiheita olisi ollut erittäin hankala ymmärtää.
Lensimme Geneveen Münchenin kautta ja saavuimme paikalle tiistaina illansuussa. Saimme käyttää päivän viimeiset tunnit vapaasti majoituspaikkaamme ja kaupunkiin tutustumiseen. Nuorisohostelli, jossa yövyimme, sijaitsi aivan Geneven keskustan tuntumassa. Liikkumista kaupungissa helpottivat hostellista ilmaiseksi saadut julkisen liikenteen kortit, joilla sai liikkua kaupungin julkisilla kulkuneuvoilla vapaasti.
Keskiviikkoaamuna pääsimme ensimmäisen kerran näkemään CERNin alueen. Dan Brownin Enkelit ja Demonit -romaanin lukeneelle paikan ulkomuoto oli hienoinen pettymys. Kirjailijan kuvailemaa loistoa ei todellisuudessa ollutkaan maan päällä, vaan niin kuin esittelijämme asian ilmaisi: ”Kaikki raha CERNissä laitetaan maan alle hiukkaskiihdyttimiin.” CERNissä onkin maailman suurin hiukkaskiihdytin Large Hadron Collider (LHC), jonka pituus on noin 27 kilometriä ja joka kulkee yli sadan metrin syvyydessä maan alla.
Seuraavan kolmen päivän aikana meillä oli lukuisia luentoja, joista suurin osa oli CERNin suomalaisten tutkijoiden pitämiä, mutta muutama pidettiin myös englannin kielellä. Saimme kuulla uusinta tutkimustietoa muun muassa aineen rakenteen standardimallista, hiukkaskiihdyttimistä ja antimateriasta. Lisäksi saimme etuoikeuden päästä luennolle, jolla käsiteltiin Higgsin hiukkasta. Viime kesänä CERN nimittäin pääsi uutisotsikoihin, kun sieltä tehtiin ilmoitus ”jumalhiukkasen” todennäköisestä löytymisestä. Asiaan enemmän perehtyneet janosivat viimeisintä tietoa hiukkasen havaitsemisesta, ja heidän tarpeensa tyydytettiin.
Pääsimme luentopäivien aikana tutustumaan myös erilaisiin koeasemiin ja kontrollihuoneisiin, näimme näyttelyitä sekä tutustuimme valtavaan tietokonekeskukseen. Saimme lisäksi kuulla, että CERN mahdollistaa myös sen, että pystyt tällä hetkellä lukemaan tätä artikkelia: World Wide Web nimittäin kehitettiin tutkimuskeskuksessa tutkijoiden tiedonvälitykseen, ja sieltä se on levinnyt myöhemmin koko maailman käyttöön. Ajattele, millainen nykymaailma ja sinunkin elämäsi olisi ilman Tim Berners-Leen uskomatonta keksintöä!
Opiskeluryhmämme harmiksi LHC:ssä oli kiihdytyskokeet käynnissä, joten emme pystyneet menemään maan alle katsomaan itse kiihdytintä ja hiukkasilmaisimia äärimmäisen vahvan magneettikentän vuoksi.
Vaikka hiukkaskiihdyttimien ja ilmaisimien monimutkaiset toimintaperiaatteet jäivät tavalliselle opiskelijalle vielä luentopäivienkin jälkeen epäselväksi, varmaa on, että tutkijat keskuksessa tietävät, mitä tekevät. CERNissä kehitetään teknologiaa kaikkien kansalaisten käyttöön ja pyritään löytämään ratkaisuja maailmankaikkeuttamme koskeviin kysymyksiin. CERN on maailman johtavia laitoksia hiukkasfysiikan tutkimuksessa, ja sinne ovat kokoontuneet maailman parhaimmat fyysikot ja fysiikkaan erikoistuneet insinöörit ja teknikot.
Perjantaina viimeisen luentopäivän päätteeksi menimme vierailulle YK:n päämajaan Genevessä. Pääsimme kiertämään saleja, ja opas kertoi meille Yhdistyneiden kansakuntien periaatteista, saavutuksista ja toiminnasta.
Lauantai oli retkipäivä, joten lähdimme yhdessä tilausbussilla kohti Ranskan Alppeja. Matkalla saimme ihailla hienoja maisemia, jollaisia ei Suomesta löydykään. Saavuimme puolen päivän aikoihin Chamonixin laaksossa sijaitsevaan turistikaupunkiin, jossa vietimme muutaman tunnin kierrellen katuja ja kojuja. Tuulen tyynnyttyä hieman iltapäivällä pystyimme matkaamaan kaapelihissillä Midi-nimiselle huipulle, joka sijaitsi 3842 metrin korkeudessa. Lämpötila pilvien yläpuolella oli jäätävän kylmä ja tuuli pelottavan voimakas. Ulkona ei pystynyt olemaan muutamaa minuuttia kauempaa. Matka vuoren huipulle oli kuitenkin hintansa arvoinen, kun pilvet rakoilivat ja eteemme avautui uskomaton näköala vuoristoon ja laaksoon. Paluumatkalla takaisin hostellille vierailimme vielä pienessä ranskalaisessa keskiaikaisessa kylässä.
Koko opintomatkan ajan meille annettiin kohtuullisen paljon vapaa-aikaa. Saimme käyttää iltamme, miten parhaaksi koimme, ja usein jakauduimmekin pienempiin porukoihin ja kiertelimme kaupunkia. Päivällisellä kävimme erilaisissa ravintoloissa, ja ilta kului usein kaduilla kävellen. Muutaman kerran hyödynsimme myös julkisen liikenteen korttejamme niin, että hyppäsimme ensimmäiseen vastaan tulevaan ratikkaan ja pääsimme tutustumaan uusiin alueisiin. Kävimme myös Ranskan puolella ostoksilla muutamaan otteeseen pienemmällä porukalla, sillä rajan toisella puolella kaikki oli halvempaa.
Sunnuntaina oli kotiinpaluun aika. Kirjauduimme ulos hostellista jo kymmenen aikaan aamulla, minkä jälkeen kiertelimme kaupungilla vielä viimeisen kerran, ennen kuin nousimme iltapäivällä koneeseen. Välilasku Frankfurtiin lisäsi vähiin käyvää yhteistä aikaamme, ja lopulta maanantaina aamuyöllä jouduimme hyvästelemään uuden tiiviin porukkamme. Tutustuin reissun aikana moneen uuteen ihmiseen ja tulin heidän kanssa todella hyvin toimeen. Ehkäpä syynä tähän oli kaikille yhteinen kiinnostuksen kohde, koko reissun teema eli fysiikka.