18.–24.8.2012 vieraili Suomessa joukko kiinalaisia opiskelijoita Shenzenistä. Heidän vierailunsa oli osa Kiina-projektia, jota Hyrylän, Keravan ja Järvenpään lukiot yhdessä kiinalaisen Shanzen Middle Schoolin kanssa pyörittävät.
Ideana on, että jokainen projektilainen majoittaa yhden kiinalaisen viikon ajan kotonaan ja marraskuussa puolestaan me suomalaiset pääsemme viikon matkalle Kiinaan.
Myös minä majoitin yhden opiskelijan. Ennen hänen Suomeen tuloaan olimme lähettäneet toisillemme muutamia sähköpostiviestejä, mutta niiden avulla ei toista paljoa oppinut tuntemaan. Sen sijaan jo viikon yhdessä asumisen aikana meistä tuli hyvät ystävät.
Vieraani nimi oli Ling Langsi, mutta hänestä käytetään nimeä Nancy, koska kiinalaisten nimet on vaikea ääntää. Siksi melkein jokaisella kiinalaisella on niin sanottu länsimaalainen nimi. Nancy käy lukion toista luokkaa, mutta on vasta täyttänyt 16; Kiinassa mennään vuotta aiemmin kouluun kuin Suomessa.
Vietimme lähes koko viikon hyryläläisten ja meillä majoittuvien kiinalaisten kesken. Yhdessä meillä oli todella hauskaa, pääsimme tutustumaan paremmin toisiimme eikä monia tylsiä hetkiä tullut.
Viikko kiinalaisten opiskelijoiden kanssa oli hauska, opettava ja ainutlaatuinen. Seuraavassa esittelen viikon tapahtumia ja ruokahetkiä.
Paikat ja Tapahtumat: Viikon aikana ehdimme käydä katsomassa monia eri paikkoja. Mukana listassa olivat myös ”ne pakolliset nähtävyydet”. Näimme ja kiersimme muun muassa Tuusulan kirkon, työläiskotimuseon, ilmatieteenlaitoksen, Jumbon, Flamingon, Eduskuntatalon, Tuomiokirkon, Kauppatorin, Metson paperitehdas, hevostalli, Järvenpään koulu, Tuusulan keskusta, Linnanmäki, Kamppi, Forum, Helsingin rautatieaseman, Keravan valkosipulimarkkinat ja Helsingin taiteiden yön ja Stockmannin.
Ruoka: Kiinalaisten suurimmiksi suosikeiksi osoittautuivat vadelmat ja ”mjuikut”. Kotona ja koulussa söimme melko tavallista suomalaista ruokaa, ja se maistui kiinalaisille hyvin, ainoastaan hernekeitto herätti inhoa ja oudoksuntaa. Kävimme myös kerran syömässä perinteisessä suomalaisessa ravintolassa, Zetorissa, jonka sisustus herätti hilpeyttä, mutta ruoka ei saanut suuria aplodeja. Vertailun vuoksi söimme myös kiinalaisessa ravintolassa. Ruoka maistui, mutta se ei kuulemma ollut kovinkaan tavallista kiinalaista ruokaa. Lisäksi jälkiruoaksi syötävistä friteeratuista banaaneista ja ananaksista he eivät olleet ennen edes kuulleet.
Laitoimme kiinalaiset maistamaan salmiakkia, ja heidän ilmeensä olivat näkemisen arvoiset. Kovasti he ihmettelivät kuinka voimme edes kutsua salmiakkia karkiksi. Sen sijaan suomalaiset hedelmäkarkit ja suklaa olivat mieleisiä.
Koska viikko oli niin hauska ja mieleenpainuva, oli kiinalaisten lähtöpäivänä eroaminen lentokentällä vaikeaa ja haikeaa. Silloin kyyneleet valuivat ja kaikki halailivat toisiaan. Aivan lopullinen ero ei kuitenkaan ollut, sillä näemme kaikki uudestaan vielä marraskuussa, tosin hieman erilaisissa maisemissa.
Kiinalaiset vaikuttivat nauttineen viikostaan, ja se oli heille varmasti erilainen, mutta opettava ja unohtumaton kokemus. Nancy tiivisti pyynnöstäni ajatuksiaan viikosta:
The week was great! The cultural shock made Finland a really interesting place to visit. The way people cope with nature, the horse court, the wild berries, the HUGE forest… it’s so different from Shenzhen which is full of oversized buildings. I could also see the deep connection between Finnish people and the place they live, like how you enjoy the apples from your own yard, and how people live a simple but fulfilled life. It’s simply fascinating!!
