Kate Jacobsin romaani Pieni lankakauppa (The Friday Night Knitting Club, 2007, Gummerus) on ensimmäinen osa kolmiosaisesta Lankakauppa-sarjasta. Romaani kertoo Georgia Walkerista, joka on perustaa New Yorkiin pienen lankakaupan elättääkseen itsensä ja tyttärensä Dakotan. Alun vaikeuksien jälkeen kauppa alkaa käymään hyvin, ja pian asiakkaiden toiveesta kaupassa alkaa kokoontumaan viikoittain ompelukerho, jossa on mahdollista edistää omia käsitöitään muiden avustuksella. Kerhon jäsenistä muodostuu todella nopeasti tiivis ryhmä, jonka kesken jokaisen on mahdollista jakaa huoliaan ja saada tukea muilta. Kerhon merkitys Georgialle korostuu entisestään, kun Dakotan isä palaa takaisin New Yorkiin ja penää isän oikeuksiaan.
Kirjassa keskitytään kertomaan lankakaupan tapahtumista, mikä näkyy myös miljöön kuvauksessa: kauppaa tilana kuvataan niin tarkasti, että sen pystyy kuvittelemaan mielessään. Tarina kulkee eteenpäin hyvin nopeasti, ja välillä mukana pysyminen tuntui haastavalta. Tapahtumien ja henkilöhahmojen valtava määrä teki lukukokemuksesta välillä sekavan, sillä välillä tuntui siltä, että ei pysy tarinassa mukana. Tapahtumien sijoittuminen liikkeeseen kuitenkin tasapainotti nopeaa kerrontaa, sillä lukijalla oli vain yksi konkreettinen paikka, jossa lähes kaikki asiat tapahtuivat.
Mielestäni kirjassa parasta ovat henkilöhahmojen välisten suhteiden kuvaus. Georgian ja Dakotan välillä huokuu niin paljon rakkautta, ettei sitä voi olla huomaamatta. Tämä rakkaus kulkee tarinassa mukana aivan alusta loppuun saakka. Myös ompelukerhon jäsenten välistä ystävyyttä kuvataan paljon, eikä siinä keskitytä ainoastaan ystävyyden hyviin puoliin. Kerhon jäsenet kyllä tukevat toisiaan ja uskaltavat kertoa omista murheistaan, mutta heidän välilleen syttyy myös riitoja. Juuri tähän on kirjassa helppo samaistua, sillä ystävyys ei todellakaan ole oikeassakaan elämässä pelkkää ruusuilla tanssimista.
Romaania lukiessa oli ihanaa myös tarinan ainutlaatuisuus. Vaikka kirja pohjautuukin tuttuun tarinaan, jossa puolisonsa jättänyt mies palaa takaisin ja yrittää korjata tekemänsä virheen, muut yksityiskohdat tekevät romaanista lukemisen arvoisen. Ennen tätä romaania en ole koskaan törmännyt tarinaan, jossa neulominen olisi näinkin suuressa roolissa. Neulomista rakastavana ihmisenä voin sanoa, että kirja oli kuin minulle tehty. Pystyin helposti samaistumaan muun muassa kuvaukseen siitä, miten silmukoita luodaan puikoille. Nämä kuvaukset eivät kuitenkaan kaikille aukea, varsinkaan jos ei ole koskaan koskenutkaan lankakerään tai puikkoihin.
Vaikka kirja huokuukin lämpöä, rakkautta ja lankaa, eli kaikkea ihanaa, tarinassa käsitellään myös synkempiä aiheita. Tarinassa esille nousevat muun muassa parisuhdehaasteet ja läheisen ihmisen vakava sairastuminen. Vaikka kirja on pääasiassa kevyt ja täynnä rakkautta, synkempiä aineita käsitellään todella koskettavasti. Muun muassa kirjan loppuratkaisu nosti kyyneleet silmiini, vaikka en pääsääntöisesti olekaan kaikkein tunteellisin lukija. Tarinassa onkin hienoa se, että henkilöt kokevat myös surua ja ristiriitaisia tunteita, sillä niitähän myös oikea elämä sisältää.
Romaani on pohjimmiltaan todella positiivinen ja kevyt, ja siksi suosittelisin lukemaan sen silloin, kun oman arjen haluaa hetkeksi unohtaa. Itse luin kirjan kesäloman alussa ja pääsin sen kautta siirtymään kouluarjesta kunnolla kesälomalle. Samalla myös intoni neulomiseen kasvoi, ja aloitinkin tarinan kannustamana uuden villapaidan neulomisen. Suosittelisin kirjaa varsinkin neulojille, sillä tarinaan on sisällytetty paljon neulomiseen liittyvää sanastoa sekä neulonnan hyvät ja huonot puolet. Romaanin voi kuitenkin lukea kuka tahansa, mutta omasta mielestäni tarinasta saa enemmän irti, jos on perehtynyt edes hieman neulomiseen.
Antoisia lukuhetkiä!
