Niin kuin jo sanoin, paljon on taas ehtinyt tapahtua. Osa koulun yliabeista pääsi päättämään koulun itsenäisyyspäivänjuhlien yhteydessä, mistä itse oikein havahduin siihen, että niinpä, me olemme seuraavia. Keväällä koko tämä kolmen tai neljän vuoden urakka tulee päätökseen. Koulun päättyminen ja uuden aikakauden alkaminen ei tunnu enää läheskään niin pelottavalta ajatukselta kuin syksyllä. Nyt siihen on jo ehtinyt tottua, ja on ehkä osannut nauttia viimeisistä kouluviikoista ihan uudella tavalla. Tämä on näkynyt muun muassa niin, että monet meistä abeista on viettänyt koululla aikaa ihan muuten vain, jotta saataisiin viimeisetkin ilot irti näistä hetkistä. Totta kai tuntuu haikealta, että kohta meidän yhteiset juttumme ovat lähinnä vain haalenneita muistoja koulun käytävillä, mutta aina tulee uusia muistoja eikä näitä muistoja kukaan vie meiltä pois.
Vaikka meillä abeilla ei ole enää ihan hirveästi aikaa luoda muistoja yhdessä juuri tällä kyseisellä porukalla, on teillä ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoilla vielä aikaa. Muistakaa kuitenkin käyttää se viisaasti, sillä jos ei vielä ole tullut selväksi, aika kuluu tajuttoman nopeasti. Muistan kuinka ensimmäisenä lukiovuonna ajattelin, että kolme vuotta on enemmän kuin tarpeeksi. Nyt kolme vuotta myöhemmin mietin sitä, kuinka tyhmä ja tietämätön olin siinä vaiheessa opiskelijaelämää. Kolme vuotta teillä on aikaa tehdä teidän lukioajastanne unohtumaton seikkailu, jonka tuomia muistoja voitte yhdessä kavereiden kanssa muistella vielä kymmenienkin vuosien päästä. Älkää siis tuhlatko lukioaikaanne miettien muiden mielipiteitä tai käyttäen aikaa johonkin, mikä ei merkitsen mitään enää tulevaisuudessa.
Vielä on kuitenkin meidän abien aika loistaa, ja toivon, että penkkareista saadaan unohtumaton kokemus meidän koulun kaikille oppilaille. Valmistelut ovat jo pitkällä, ja on ollut mukava huomata, kuinka vielä kerran olemme yhdessä voineet mahdollistaa jotain kivaa ja unohtumatonta. Ihan kohta haemme ylioppilaslakkeja liikuntasalin lavalta, ja olemme vihdoin päässeet siihen pisteeseen, että lukio on viimeistäkin ponnistusta vaille valmis. Ja silloin toverit, olemme vihdoin valmiita kääntämään uuden sivun elämässämme.
