75 kurssia täyteen, opiskelua aamusta iltaan, ylioppilaskirjoitukset, valmennuskurssi, lisää opiskelua aamusta iltaan, pääsykoe, kesätyö…
Helppo homma, eikö vain?
Taakka abin harteilla tuntuu välillä musertavalta. Kympin oppilailta odotetaan huippuarvosanoja ja sisäänpääsyä lääkikseen tai oikikseen, lusmuilijalta taas päättötodistuksen saantia ja ylioppilaskirjoitusten läpäisyä. Jokaiselta odotetaan kuitenkin jotakin. Osa paineista on opettajien ja vanhempien asettamia, mutta osa tietysti itse aiheutettuja.
Varsinkin kevät on lukion päättävälle erityisen rankkaa aikaa. Lukuloman ja ylioppilaskirjoitusten jälkeen tekisi mieli polttaa kaikki koulukirjat ja lähteä loppuvuodeksi lomalle etelään, sillä päivittäinen lukeminen ja ylioppilaskokeiden kurimuksessa painiskelu kuluttaa nopeasti loppuun. Rentoutumiseen ei kuitenkaan jää monella aikaa, jos mielii saada opiskelupaikan. Kilpailu korkeakoulupaikoista on armoton, sillä hakijamäärien ollessa suuria sisäänpääsyprosentti monelle linjalle on jopa alle kymmenen. Parantaakseen mahdollisuuksiaan nuori hakeutuu usein valmennuskurssille, joka pahimmillaan alkaa heti viimeisten kirjoitusten jälkeen Ohi on -bileiden jälkeisenä aamuna. Turha siis uneksiakaan hengähdystauosta…
Abikevät testaakin eritoten paineensietokykyä, pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta. Parhaiten kevään koitoksissa menestyvät ne, jotka osaavat priorisoida eivätkä lannistu. Valmennuskurssini alkoikin opettajan sanoilla:
”Loppukevät on teille täysin epäinhimillinen, jos teette sen oikein. Päivässä pitää lukea vähintään kahdeksan tuntia.”
Ohje on ehkä hieman liioiteltu, mutta ei kauhean kaukana totuudesta. Motivoituneimmat viettävät päivänsä kirjastossa aamusta sulkemisaikaan asti. Kirjoituspöydän ääressä vietetyn ajan lisäksi suuresti vaikuttaa myös opiskelutekniikka: lukeeko oikeita asioita ja kuinka hyvin luettu jää mieleen.
Tyhjin käsin abien ei onneksi tarvitse koitoksiinsa ryhtyä. Onnistumiseen vaadittavia taitoja on opeteltu jo peruskoulusta lähtien, mutta etenkin lukiossa niihin kiinnitetään huomiota. Täydet lukkarit ja koeviikko opettavat ajankäyttöä ja stressinsietokykyä, isot koealueet suurien kokonaisuuksien hahmottamista ja matematiikan tehtävät loogista päättelykykyä.
Kevään suurten kokeiden lähestyessä stressitaso kasvaa ja tulee ikävä leppoisia lukion ensimmäisiä vuosia. Kun kirjaan tarttuminen tuntuu ylivoimaiselta koitokselta, on aika soittaa kaverille ja lähteä ulos. Vapaa-aika ja nauraminen, ulkoilu ja hauskanpito ovat tärkeää vastapainoa kirjapinojen takana piileskelemiselle. Mieli ja keho rentoutuvat, minkä jälkeen lukeminen taas sujuu huomattavasti kevyemmin.
Tämän vuoden abeilla lukion viimeinen kevät lähestyy maaliviivaa ja loppukiri pääsykokeisiin on alkanut. Rankin vaihe alkaa olla ohi, sillä viimeisillä viikoilla ei lukemisen suhteen ihmeitä enää tehdä. Asiat on opittu vuosien kuluessa, kerrattu kuluneina kuukausina, ja nyt on enää aika nauttia työnsä hedelmistä: menestyä pääsykokeissa, juhlia valmistumista ja painaa valkolakki päähänsä.
Me abit elämme nyt jännittäviä aikoja, sillä tuskin kukaan meistä tietää varmasti, mistä löytää itsensä syksyllä. Lukion päättyminen tarkoittaa uuden vaiheen alkamista elämässä, se on varmaa, mutta vasta keskikesän tienoilla julkistetut pääsykoetulokset näyttävät, mitkä polut ovat meille avoinna. Tämän jälkeen saamme valita, mitä niistä lähdemme kulkemaan lukiosta saadut tiedot ja taidot takataskussamme. Tulevana kesänä puhaltavat siis muutoksen tuulet, kun abit lähtevät etsimään itseään, toisiaan, tulevaisuuttaan ja aikuisuutta.
