Kesäloma alkoi,
kesätyöt alkoi,
vapaus alkoi,
lukeminen alkoi.
Kahdeksan tuntia päivässä,
viidesti viikossa.
Näin mä suunnittelin ja etukäteen ajatukselle jo oksensin.
Ei ollut kahdeksan tuntia,
ei edes minuuttia.
Oli vain suunnitelmia,
kuvitelmia niiden toteuttamisesta.
Meni yksi,
meni toinen,
kolmantena kuukautena kiireestä tuli mun elämän loinen.
Työskentelin, juoksentelin, lueskelin, kokoustelin.
Alkoi olla viime hetki,
alkoi lähestyä elämämme suurin eväsretki.
Eväsretkellä ilman samppanjaa,
mikä voikaan olla kamalampaa?
Pakkasin kahvin,
pakkasin leivän,
suklaata ja virvokkeita.
En muistanut kyniä ja turhakkeita muita
Koetta ennen toivotan onnea,
mielessäni kuitenkin tarkoitan epäonnea.
Täytyyhän minun parempi olla,
jotta Gaussin käyrä arvosanan hyvän mulla antaa olla
Koe alkaa hyvin,
toisin sanoen minuutin yli.
Opiskelinko siis aivan suotta,
jos koekin myöhästyy aikataulusta,
hei haloo, tein tätä varten työtä kakstoista vuotta?
Paperissa näkyy kakstoista tehtävää,
tuntuu etten osaisi yhtäkään.
Avaan termospullon,
aivoissani taitaa olla suonitukos.
Syön leipää, juon kahvia
työ kantaa hedelmää
en usko siihen itsekään.
Puoli tuntia menee,
hymyilen,
muut esseitä tekee.
En jaksa enää,
mä itselleni kuiskaan.
Vasta tunti takana,
vaivun tuskaan.
Otan tuhannennen hörpyn kahvia,
hyperventiloin ja kiihdytän kirjoitustahtia.
Paperi täyttyy vauhtia niin hurjaa,
kunnes huomaan kysymyksessä olevan jotain kurjaa.
Tuo kurjuus piilee siinä,
ettei vastaukseni oikein ehkä riitä.
Käsitteet unohdin selittää,
vastausrakenne huonosti myös pelittää.
Ehkä se sitenkin riittää,
voinhan rahalla koittaa YTL:n sensoreja kiittää.
Pääsen viimeiseen esseeseen,
vaivun sisäiseen tylsyyteen.
Kaadan viimeisen kupin kahvia,
loput eväätkin taidan ahmia.
Onhan se vähän turhaa,
eväisiini aikaa vain tuhlaan.
Jätän paperit päävalvojalle,
poistun takavasemmalle,
ulos kirjoitustilasta,
ulos liikuntasalista
Kävelen tarjottimen kanssa,
hymyilen ja hetken vielä koulussa lymyilen
Poistun rakennuksesta,
silmäilen aurinkoista taivasta.
Ulkona paistaa aurinko,
minua naurattaa.
Ei tästäkään mitään tullut,
vaikka me luettiin kuin hullut.
Hetken aikaa ajattelen lukemisvapautta,
kunnes todellisuus iskee takakautta:
nyt odottelen
ja keväällä taas valehdellen muille onnea toivottelen.
