Lukiota on ehditty käydä tämän lukuvuoden aikana kahden jakson verran. Abit ovat opiskelleet jo 12 jakson verran, ja ensimmäisten ylioppilaskokeiden pitäisi olla takanapäin. Nyt vuoden pimeimpään aikaan on juuri alkanut 3. jakso, joka on suurimmalle osalle abeista myös viimeinen. Suurimmalla osalla on lukion pakolliset kurssit suoritettu ja katseita on alettu kääntää kohti kevään kirjoituksia, niin kotona kuin koulussakin.
Itse kaivelin juuri kaappien pohjalta kaikkien kirjoitettavien aineiden kirjat ja kokosin ne sängylleni. Kirjoitettavia aineita on keväällä viisi, ja sänkyni päällä lepäilee tällä hetkellä hieman yli kolmekymmentä kirjaa. Samalla aloin tehdä myös lukusuunnitelmaa kirjoituksiin ja huomasin, että pian lukemisen kanssa alkaa tulla kiire. Itsellä oli vielä muutama päivä sitten sellainen mielikuva, että kirjoituksiin on vielä pitkä aika ja että tässä voi pikku hiljaa alkaa lukea kirjoituksiin. Siispä nyt pitäisi pikapuoliin alkaa päntätä kirjoja. Onneksi lukemisen kanssa emme ole ihan yksin, vaan koulussa pyörivät tällä hetkellä kirjoitettavien aineiden kertaavat kurssit. Mutta varmasti monia jännittää tuleva kevät.
Minusta ainakin tuntuu tällä hetkellä aika hermostuneelta. Kahdentoista vuoden opiskelun jälkeen jatko-opiskelupaikan saaminen oikeastaan kulminoituu yhteen kevääseen. Nyt kun vielä eletään vuoden pimeitä aikaa ja sängyllä odottaa kolmisenkymmentä kirjaa lukuvalmiina, fiilikset eivät ole ihan parhaat mahdolliset. Kalenterinikin alkaa näyttää keväälle aika täydeltä, kun laittelin sinne lukupäiviä ja muita menoja, joita minulla on tiedossa. Vaikka lukemiseen pitääkin käyttää paljon aikaa, ei saa kuitenkaan unohtaa rentoutua aina välillä, tehdä itselle mieluisia asioita ja viettää aikaa tärkeiden ihmisten kanssa. Kun osaa vain järjestellä asioita ja tekee kaikkea sopivassa suhteessa, jaksaa myös lukea.
Tärkein asia kirjoituksissa on motivaatio lukemiseen. Pitää olla valmis sitoutumaan aikatauluunsa ja keskittymään lukemiseen. Minä löydän ainakin motivaationi siitä, että tiedän, mitä haluan tulevaisuudelta ja olen valmis tekemään töitä sen eteen. Ainakin jokin jatko-opiskeluopaikkatavoite tuo lisää virtaa lukemiseen. Studiamessut sattuivat siten hyvään ajankohtaa, että ne vahvistivat ajatustani siitä, minne haluan pyrkiä lukion jälkeen. Toivottavasti mahdollisimman moni muukin löysi messujen avulla jotain paikkoja, jonne he haluisivat lukion jälkeen opiskelemaan.
Nyt on vaan otettava kirja kauniiseen käteen ja näytettävä itselleen, mihin oikeasti pystyy. Toivottavasti kaikki jaksavat panostaa kirjoituksiin ja muistavat myös ottaa välillä rennosti. Keväällä tulette vielä olemaan tyytyväisiä talven ponnisteluista. Jos unelmia ei ole, niitä ei voi ikinä saavuttaa, mutta jotkin unelmat ovat saavutettamattomissa. Tekemällä nyt paljon töitä voitte tulevaisuudessa saavuttaa unelmianne. Lukemisen iloa kaikille, muistakaa opiskella!
