Tämä vuosi on varmasti monelle taas merkittävä ja jännittävä. Lukiossamme on tänä vuonna noin 120 abiturienttia. Moni abi on aloittanut kirjoitukset syksyllä, ja kevään kirjoituksiin valmistautuminen alkaa pikku hiljaa kaikilla, joillakin vähän aikaisemmin ja toisilla vasta lukulomalla. Kaikilla kuitenkin on päämääränä seistä ensimmäinen päivä kesäkuuta koulumme juhlasalin lavalla ja asettaa päähän valkea ylioppilaan lakki ja laulaa sydämensä pohjasta Gaudeamus igituria.
Olen itsekin tämän vuoden abi. Viimeisen vuoden merkitys näkyi jo kesälomasuunnitelmissa. Jätin kesätyöt pois ja keskityin alkulomasta rentoutumiseen ja lepäämiseen. Tiesin jo keväällä, kun ilmottauduin syksyn kirjoituksiin, että ensimmäisestä jaksosta lähtien elämä abina tulisi todella olemaan kiireinen. Minulle kesäloman päätavoite oli valmistautua hyvin ensimmäiseen kirjoituskertaani. Suunnitelmasta kiinni pitäminen todella kannatti.
Nyt on koulua käyty jo 13 viikkoa ja kirjoitukset syksyltä on jo unohdettu. Kiireet eivät silti tunnu loppuvan. Viimeisiä kursseja tehdään ja viimeisestä vuodesta minä ainakin yritän nauttia kaikin tavoin. Minulle lukio on ollut erittäin hyvä kokemus. Olen ollut mukana järjestämässä erilaisia juttuja. Vaikka tämä aika on ihanaa, on ovia avaamatta tulevaisuudesta. Silloin täytyy valitettavasti sanoa monelle tutulle kasvolle jo ala-asteelta lähtien hyvästit, sillä kukin erkanee omiin jatko-opiskelupaikkoihinsa. Silti odotan jo kuin kuuta nousevaa ensi kevättä. Kirjoituksiin valmistautuminen on jännittävää, mutta ennen kaikkea odotan pääsykokeisiin lukemista ja pääsykokeita sekä tulevaisuutta. Varmasti moni on epävarma omista suunnitelmistaan tai haluaa nauttia välivuodesta esimerkiksi matkustelemalla. Minulle on selvää minne haluan hakea opiskelemaan ja odotan jo innolla ensi syksyä, jos voin istua luennoilla jossain aivan muualla.
On ihana haaveilla tulevista asioista ja tapahtumista, mutta tällä hetkellä tärkeintä on keskittyä tähän hetkeen. Ensi kevään kirjoituksiin ilmottautuminen on jo alkanut, ja niin on myös valmistautuminen itse kirjoituksiin minulla alkanut. Mielestäni on hyvä aloittaa enemminkin liian aikaisin kuin liian myöhään, koska parempia tuloksia saadaan pidemmällä ajalla. Ylioppilaskirjoitukset ovat kuin kehonrakentaminen tai enemmänkin kuntosalilla kehon treenaaminen. Eihän sali treeninkään jälkeen tuloksia synny heti, eikä etenkään jos kaiken tekee kerralla, mutta pikku hiljaa työstämällä syntyy selkeitä ja parempi tuloksia. Tämän yritän pitää mielessäni seuraavat neljä kuukautta ja sen jälkeen pitkän työn tuloksista voin nauttia.
Lukemisen iloa abit ja muistakaa pitää myös niitä palautumistaukojakin!
