Haastateltavana on lukiomme kakkonen, Pete Pesonen. Opettajillekin on tullut tutuksi nimi ”Blind thought”, sillä aamunavauksessakin on kuultu Peten tuotantoa. Koeviikon kiireiden tiimoilta tavoitin paikallisen kuuluisuuden netin avulla. Ulkona Suomen syksyn masentava pimeys syvenee, kun Pete tuli online-tilaan pahaa-aavistamattomana.
Mistä keksit artistinimesi?
– Nimi piti olla sellainen, joka herättää mystiikkaa, ja kuvaa mielestäni itseäni, tai tuntuu, että kun jotain kirjottaa paperille, niin huomenna nauraa sille, mitä on kirjoittanut, niin idea on, että ajatus on sokea. If u get it.
Mistä lähtien olet tehnyt musiikkia?
– En tarkalleen osaa sanoa. Sanoituksia olen tehnyt 2-3 vuotta, mutta sovittamiseen ja säveltämiseen tutustuin paremmin noin puolitoista vuotta sitten.
Miten päädyit ajatukseen levyttää oma levy?
– Se oli tän meidän biitin tekijän Joel A:n ja meitsin spontaaneita ideoita, se vaan tuli jostain, ja sit saatiin se aika nopeasti todelliseksi.
Aiotko tulevaisuudessakin tehdä musiikkia?
– Joo kyl… it’s my passion.
Kumpi on sinulle tällä hetkellä tärkeämpää, räppäys nimellä ”Blind thought” vai yhtyetoiminta The Distance -nimisessä yhtyeessä?
– Blind Thought aika lailla tällä hetkellä. Mut The Distance on kova sana kyl ja on taitavaa porukkaa messis, niin panos voi muuttua ihan milloin vaan. Yhtyeenä on aina omat haasteensa luoda kaikkia miellyttävää musiikkia.
Miksi juuri räppiä?
– Se on se juttu. Tuntuu et omalla kohdalla räppi on eniten ollu se musa, joka on synnyttäny vahvoja tunteita. Varsinkin missä räppi ja tollanen vaik naisvokalistien laulu on ollu yhdistettynä. Se on se mistä ite pidän.
Mihin genreen tarkemmin musiikkisi nimellä ”Blind thought” mielestäsi kuuluu?
– Mä en ihan rehellisesti sanottuna osaa yhtään sanoa. Räpissäkin on niin pirun monta genreä nykyään. Kai se on vähän enemmän Old School?
Kuinka usein harjoittelet/teet uutta musiikkia?
– Kirjoitan joka päivä, ja oikeastaan harjoittelen joka hetki, sillä aina kun puhun, niin mietin kaiken näkösiä riimejä. Ja jos kuulen musaa, niin mietin sen rakennetta jne. Kaikkialla on musiikkia. Mutta sellasia treeni treenejä, pari kertaa viikossa Joel A:n kanssa.
Mitkä oli fiilikset, kun kuulit omaa musiikkiasi koulun keskusradiosta?
– Hämmentävät. Olin kyl aika innoissani silti.
Loppuun pakko vielä kysyä. Mikä on suurin hyveesi?
– Usko parempaan huomiseen?
