Sanavalmis Terhi Paloheimo on opettanut lukiossamme englantia jo 14 vuoden ajan, ja tällä hetkellä hänellä on jo viides ohjattava ryhmä. Hän on myös toinen lukiossamme kerran vuodessa järjestettävän upean musikaalin ohjaavista opettajista. Mutta kuka Terhi Paloheimo näiden lisäksi on? Siitä saatte lisätietoa tekemästämme haastattelusta!
Kuinka päädyit englannin opettajaksi?
– En päässyt haluamaani teatterikorkeakouluun, mutta olin luvannut vanhemmilleni hakea yliopistoon. Englanti oli ainut, johon ei tarvinnut lukea pääsykoekirjoja (paitsi Helsinkiin, mutta sinne en hakenut), ja olin hyvä englannissa, joten hain lukemaan sitä. Pääsin sisälle ja aloin harkita tutkijan uraa, mutta opetusharjoittelun jälkeen huomasin, että opettaminen on minun juttuni, ja sille tielle on jääty. Opettamisessa pystyy käyttämään teatterijuttuja hyväksi!
Miten päädyit musikaalin vetäjäksi?
– Kerron aluksi, että mulla on itselläni musikaali- ja näyttelijäharrastustaustaa. Kun edellinen näytelmäkerhon vetäjä jäi pois, delegoitiin näytelmäkerhon vetäminen minulle. Musa-Päivin kanssa alettiin puhua, että on hieman turhaa pitää erikseen näytelmäkerhoa ja musikaaliryhmää, koska koulumme on kuitenkin suhteellisen pieni eikä kahta eri porukkaa näihin ryhmiin välttämättä löytyisi, joten päätimme yhdistää ryhmät.
Ovatko musikaalit saaneet vaikutteita High School Musicaleista?
– [naurahtaa] Ei, en ole edes nähnyt niitä!
Kerro jotakin jännittävää itsestäsi!
– Perheeseeni kuuluu hyvin vahvoja persoonia. Kun olin 12-vuotias, lähdimme perheeni kanssa puolen vuoden pituiselle ulkomaan matkalle. Pakkasimme koko omaisuutemme yhteen matka-arkkuun ja lähdimme ajamaan autolla Yhdysvaltojen läpi, matkustimme Meksikon pikajunalla Meksikon halki sekä lensimme Etelä-Amerikkaan. Olin Perussa tyttökoulussa, teimme retkiä sademetsään, asuimme intiaaniheimon luona ja kävimme Machu Picchussa. Meidät ryöstettiinkin matkamme aikana, kun olimme menossa Boliviaan. Kaikkien muiden paitsi isäni passi vietiin. Rajavartiosto ei meinannut päästää meitä jatkamaan bussilla rajan yli, ja he yrittivät konekiväärein saada meitä pois bussista. Pidimme kuitenkin tiukasti matkatavaroistamme kiinni, koska kuulusteluihin viedyt äitini ja isäni olivat käskeneet meitä pysymään bussissa, tuli mitä tuli. Loppujen lopuksi pääsimme bussiin, koska Perun presidentti oli juuri käymässä ja poliisipäällikkö kirjoitti meille paperit, joilla pääsimme rajan yli. Brasilian Riossa oli lähin konsulaatti, josta saimme jatkomatkapapereita, joiden avulla matkustimme Afrikkaan. Afrikassa jatkoimme reissuamme ja nukuimme teltassa savannilla villieläinten pyöriessä ympärillämme. Juuri tähän reissuun perustuu kielitaitoni, koska en osannut kommunikoida muiden kanssa, mutta yritin kuitenkin, vaikkei kukaan minua alkuun ymmärtänytkään, ja vähitellen opin englantia. Asuin myös Perussa eräässä perheessä ”vaihtarina”. Oliko tarpeeksi jännää?
Britti- vai amerikanenglanti?
– Amerikanenglanti, koska sain ensikosketukseni englantiin 12-vuotiaana reissullamme ja englanti oli amerikanenglantia. Työn kautta olen opetellut myös brittienglantia.
Missä olit vaihdossa ja kuinka kauan?
– Kalifornian San Joséssa, Piilaakson kupeessa. Olin YFU:n kautta.
Mikä on lempiosavaltiosi?
– Kai se on se Kalifornia, joo on! Olen yhtä vapaamielinen ja hullu kuin Kalifornia.
Which are the six largest cities in the UK?
– In the UK? London, Manchester, Glasgow, Liverpool, Belfast, Edinburgh? Kai siitä osa meni oikein?
(oikea vastaus: Lontoo, Birmingham, Leeds, Glasgow, Sheffield ja Bradford. Oikein siis 2/6!)
Miten kuvailisit huumorintajuasi?
– No niin, kai pitää sanoa jotain muuta kun tylsä… Pidän käytännön piloista, mutta verbaalisuus on myös avainasemassa. Rakastan sanoilla leikkimistä ja sanallisia vitsejä. Nauran laidasta laitaan vitseille, kunhan ne ovat hyvin, tai oikeastaan, jotkut voi olla tosi huonojakin!
Oletko jouluihminen?
– [Ääni muuttuu kuin pienelle lapselle puhuttaessa] Joooo! Musta on ihanaa kun tulee joulu! Laitan paljon valoverkkoja ulos, jouluverhot, kynttilöitä ja kaikkia koristeita! Saadaan jouluksi uusi ruokapöytä, olen jo suunnitellut, miten senkin koristelen. Lahjat ei ole tärkeintä, koristeet ja tunnelman luominen on!
What is the most difficult English word to pronounce?
– Supercalifragilisticexpialidocious
Kumpi on painavampi: kilo höyheniä vai kilo rautanauloja?
– Heh, kummatkin on kilon, eli painaa saman verran! Mutta kauniimpia ovat höyhenet.
Tunnetko myötähäpeää kuullessasi joidenkin suomalaisten huonoa englannin ääntämistä esimerkiksi ulkomailla?
– Ei, en mä myötähäpeää tunne, en missään tapauksessa enää. Tässä minä olen kasvanut ihmisenä, koska joskus ehkä nuorempana saatoin tuntea. Nostan hattua sille, että ylipäänsä edes yritetään puhua eikä jätetään puhumatta, koska ei osata ääntää jotain ja se on mielestäni tosi hienoa. Tämä oli nyt tällainen opevastaus, vähän nolottaa…
Mikä on ollut suurin hyveesi viime aikoina?
– Olen oppinut ”downshiftaamaan” enemmän, eli hiukan rentoutumaan ja hölläämään!
