Taas kerran palataan vaihtarifoorumin pariin! Kouluumme saapui elokuun puolessa välissä kolme vaihto-oppilasta: Emilia Kaltz ja Alex Witt Saksasta sekä Yuna De Stooper Belgiasta. Päätimme haastatella heitä maiden välisistä eroista, nuorisokulttuurista ja kouluelämästä. Englanninkielinen haastattelu tapahtui rennosti Area-oleskelutilassa koulupäivän aikana.
Kuvassa koulumme vaihto-oppilaat: vas. Emilia (16), kesk. Alex (15), oik. Yuna (18)
Miten menee? Kuinka koulu on lähtenyt käyntiin?
A: Ihan hyvin! Alku on oikeastaan lähtenyt hyvin käyntiin.
E: Pidän enemmän tästä koulujärjestelmästä.
Y: Joo, samaa mieltä.
Miksi halusitte lähteä vaihtoon ja miksi juuri Suomeen?
A: Halusin vain matkustaa Suomeen. Ei minulla siihen juuri syytä ollut.
Y: Valmistuin koulusta, enkä vielä tiennyt, mitä haluaisin tehdä seuraavaksi, joten päätin lähteä vaihtoon. Rakastan myös luontoa ja haluaisin kokea lumisen talven.
E: Olen jo neljä vuotta haaveillut vaihto-oppilaaksi pääsystä Suomeen. Oikea talvi, porot ja suomen kieli houkuttelivat minut juuri tähän maahan.
Mitä mieltä olette suomalaisesta kulttuurista?
A: Mielestäni klisee suomalaisten ujoudesta ja saunomisesta on täysin totta.
*paljon naurua*
Y: Se ei oikeastaan paljon eroa Belgian kulttuurista.
E: Täällä on paljon tapoja ja perinteitä. Esimerkiksi joulu on Suomessa tietynlainen. Jouluruoat ovat aina samat, kun taas meillä kotona voimme esimerkiksi päättää, mitä syömme aattona sillä kertaa.
A: Joo, mutta ei sentään mäkkiruokaa!
Oliko teillä jotain ennakkoluuloja Suomesta?
E: Ei oikeastaan. Yleensä yritän olla luomatta odotuksia minulle tuntemattomista asioista.
A: Matkustin Suomeen, tosin vain kolmeksi päiväksi äitini kanssa kerran aikaisemmin, joten tiesin vähän mitä odottaa.
Y: Sama täällä. Minäkin olin käynyt Suomessa ennen vaihto-oppilasmatkaani.
Oletteko huomanneet eroja oman kotimaanne koulun ja suomalaisen koulun välillä?
A: Täällä on paljon rennompaa! Voimme käyttää puhelimia koulupäivän aikana ja jopa tunneilla. Meidän koulussamme ei ole edes nettiyhteyttä; nettiin pääsy on estetty. *naurua* Välillä opettajat haluavat meidän laittavan kännykät pois myös oppituntien ulkopuolella.
E: Meidän koulussamme on kyllä nettiyhteys, mutta kännyköitä ei voi käyttää ollenkaan oppitunneilla. Meidän täytyy myös kutsua opettajia sukunimillä. Pidän suomalaisesta koeviikosta, on hyvä, ettei joka viikko ole erikseen kokeita.
Y: Meidän koulussamme Belgiassa “koeviikko” kestää kaksi viikkoa. Joka aamu näinä kahtena viikkona on koe, ja loppupäivä luetaan seuraavan päivän kokeeseen. Näitä koeputkia on kaksi kertaa vuodessa.
Onko suomalaisten, saksalaisten ja belgialaisten nuorten välillä mielestänne paljon eroja?
A: Oikeastaan Saksassa nuoret menevät illalla enemmän ulos juhlimaan tai viettämään aikaa. Se tosin luultavasti johtuu siitä, että kaikki on lähempänä.
Y: Belgiassa se riippuu kaveriporukoista. Monet tekevät paljon yhdessä asioita, mutten ole oikeastaan viettänyt vapaa-ajalla paljoa aikaa kavereideni kanssa, koska näen heitä koulussa ja harrastuksissa.
E: Saksassa ollaan myös ehkä avoimempia vaihtareille. Te siis olette avoimia, mutta moni täällä ei puhu meille.
A: He ovat ujoja. Suomessa nuorilla on myös oma tyyli, kun taas Saksassa monet pukeutuvat saman tyylisiin vaatteisiin ja näyttävät jopa samoilta. Se on tosi ärsyttävää! En ole ihan varma, mutta minusta tuntuu, että ihmiset täällä eivät puutu muiden asioihin, kun taas kotimaassa monet arvostelevat ja puhuvat paljon muista.
Kuinka kuvailisitte koulumme ilmapiiriä?
E: Täällä on rento tunnelma, ja pidän täällä koulussa opiskelusta. Saksassa ollaan ehkä avoimempia vaihtareiden suhteen. Te olette siis avoimia, mutta moni täällä ei ole rohkaistunut puhumaan meille.
A: Ilmapiiri on tosi hyvä! Ihmiset ovat tosiaan vähän ujoja, mutta se on ihan ok.
Y: Täällä on rentoa, eikä koulu sen takia edes tunnu koululta.
Mitä mieltä olette suomalaisten englannin kielitaidosta? Oliko teillä odotuksia?
A: Oletin, että suomalaiset puhuvat hyvää englantia –ja niin he puhuvatkin.
E: Jotkut eivät halua kuitenkaan puhua englantia meille.
Y: Mielestäni he puhuvat paremmin englantia kuin oletin. Melkein kaikki ymmärtävät minua ja minä heitä.
A: Suomalaisten hyvä englannin kielitaito voi johtua siitä, että he katsovat paljon elokuvia ja ohjelmia englanniksi.
E: Meillä kaikki on saksaksi.
Y: Belgiassa elokuvat ovat englanniksi tekstityksillä.
A: Yuna, sinun englantisi onkin hyvää. Monet Saksassa ovat liian laiskoja opettelemaan englantia, ja sitä opiskellaan enemmänkin vain koulussa. Täällä taas englannin kieleen törmää kaikkialla.
Oletteko oppineet puhumaan suomea?
Kaikki: Joo.
A: Kävin Saksassa suomen kielen kurssin, mutta en oikeastaan oppinut siellä paljoa, koska osallistujia oli todella vähän ja kävimme asioita todella hitaasti.
Y: Minä en mennyt kurssille Belgiassa.
E: Minä kävin myös kurssin.
Mitä olette oppineet suomeksi?
A: Enemmänkin perusasioita.
Y: Esimerkiksi, mitä sanotaan, kun tapaa jonkun.
E: Eilen isäntäperheeni äiti kysyi minulta: ”Omena vai suklaata?” Vastasin: ”Molemmat!”
Y: Minusta tuntuu, että me kaikki olemme oppineet enemmän, kuin ehkä luulemme. Joskus kun kuulen lauseessa jonkin sanan, saatan tajuta tunnistaneeni sen.
E: Ymmärtäminen on tosi paljon helpompaa kuin puhuminen. Osa sanoista kuulostaa samoilta, mutta tarkoittavat ihan eri asioita.
Mikä on kivoin suomenkielinen sana?
A: Perkele!
E: Rautatieasema! En edes tiedä miksi. Se vain kuulostaa hauskalta.
Y: Minulla ei oikeastaan ole lempisanaa, mutta se varmaan johtuu siitä, etten ole vielä oppinut paljoa sanoja.
Suositteletteko vaihtoon lähtemistä muille?
Y: Kyllä, todellakin!
E: Joo!
Y: Vaihdossa oppii paljon uusia asioita, eikä pelkästään kulttuurista, vaan myös itsestä.
A: On kiva tuntea ihmisiä kaikkialta maailmasta, eikä vain kotimaasta.
