Kävelen kohti lukion ovea ensimmäisen koulupäivän aamuna. En ole pysyä housuissani, koska minua jännittää niin paljon. Astun sisään ja näen paljon tuntemattomia ihmisiä. Sitten huomaan vanhoja tuttuja ja menen juttelemaan. Hetken päästä ihmiset siirtyvät liikuntasaliin avajaistapahtumaan. Meidät jaetaan luokkiin ja lähdemme kävelemään kohti omia kotiluokkia. Katselen sokkeloisia käytäviä ja mietin, mitäköhän tästä tulee. Mielessäni pyörii ajatuksia taukoamattomasta lukemisesta, kirjoittamisesta, ulkoaopettelusta ja kaikenlaisista pistokokeista.
Jo ensimmäisen viikon kuluessa huomaan koulun olevan selkeästi rakennettu. Jokaisen paikan löytää helposti, ja myös lukio-opiskelusta alkaa syntyä pikkuhiljaa mielikuva. Ehkä se ei olekaan niin rankkaa, kuin minun on annettu uskoa. Opin tuntemaan uusia ihmisiä ja saan muutaman uuden kaverin. Lukiossahan voi olla miellyttävääkin, tajuan.
Seuraavina viikkoina lukiolaisen arki alkaa rullata. Opiskelu ei ole vaikeaa, ainakaan Hyrylän lukiossa. Minä todella yllätyn opiskelun rentoudesta. Läksyjä tulee harvemmin ja vähemmän kuin yläasteella, ja tehtäviä tehdessä saa kuunnella vaikka musiikkia. Yläasteella se ei olisi tullut kuuloonkaan. Opiskelu lukiossa ei olekaan pelkkää hikipäissään pänttäämistä. Opiskelussa muutenkin painotetaan sitä, että oppii ajattelemaan asioita järjellä ja tajuamaan asioden kokonaisuuksia. Kaikelainen ulkoaopiskelu vähentyy huomattavasti. Uskokaa pois, se on hyvä asia minusta.
Mitä lukio sitten tarjoaa opiskelijalle edellä mainittujen lisäksi? Minulle se ainakin tarjoaa hyvää koulutusta siihen, miten tullaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Se on hyödyllinen taito työelämässä. Monesti ihmiset puhuvat, ettei lukio valmista mihinkään. Ensimmäisten opiskeluviikkojeni jälkeen minä olen kyllä toista mieltä. Ammattikoulu valmistaa ammattiin, lukio valmistaa elämän tarpeellisiin taitoihin.
