Monella tytöllä, miksei myös pojalla, vanhojen tanssien valmistelu alkoi jo varmasti paljon ennen tanssiharjoitusten alkua. Piti varata kampaajaa, mekot ja puvut piti ostaa tai vuokrata sekä tietenkin se tärkein tuli saada – tanssipari!
Melkein kaikki koulumme kakkosluokkalaiset pääsivät nauttimaan tästä perinteisestä tapahtumasta, jota vietetään heti abiturienttien penkinpainajaisten jälkeen, kun koulun ”johtoporras” siirtyy abeilta kakkosluokkalaisille. Alun perinhän vanhojen tanssien tarkoitus oli pukeutua kotoa ja sukulaisilta löytyneisiin vanhoihin vaatteisiin ja näyttää mahdollisimman vanhalta, mutta nyky-yhteiskunnassa päivästä on muotoutunut enemmän glamour-tyylinen ja paljon rahaa vievä juhla.
Kun viimein koitti aika tositoimille, eli kolmas jakso alkoi ja sen myötä myös tanssiharjoitukset, olivat tunteet varmasti ristiriitaisia jokaisella. Toisia saattoi pelottaa, oppisivatko he ikinä esimerkiksi Salty Dog Ragin askelkuvioita tai pääsisivätkö he mukaan valssin pyörteisiin, kun taas toisille tanssiminen luontui kuin kokeneille konkareille. Kolmena päivänä viikossa oli harjoitukset, joissa liikunnanopettajien Sirje Grönholmin ja Teemu Kukkosen opastamana parkettien partaveitset pääsivät näyttämään taitojaan ja oppimaan lisää uutta ja kokemattomammat pääsivät myös mukaan tanssin saloihin. Vaikka välillä varmasti tuntui niin opettajista kuin oppilaistakin, että eihän tästä nyt mitään tule, niin kyllä vain tuli – ja vielä todella upeaa jälkeä!
Kun vihdoin näytönpaikka lähestyi ja oli viimeiset kenraaliharjoitukset ennen ensimmäistä tanssiesitystä, koeteltiin tanssijoita hieman: monen tytön puvun helmat vaikeuttivatkin tanssia jäädessä jalkojen tallomaksi ja niiden alle ja helmoja repeili! Näistä kenraaleista oli kyllä lysti kaukana, kun opitut tanssit eivät luontuneetkaan samalla vanhalla tavalla, koska mekkoja piti varoa jatkuvasti. Onneksi kenraalien jälkeen ennen vanhempien ja muiden läheisten esitystä tilanne saatiin hallintaan varmaan kilolla hakaneuloja! Monen tytön mekosta löytyi helmasta melkein enemmän rautaa kuin VR:n raiteista, mutta se kannatti, sillä enää yhtä suuria ongelmia ei illan esityksessä ilmaantunut ja moni pääsi nauttimaan taas tanssin pyörteistä!
Viimein kauan odotettu hetki koitti ja meidän oli aika esiintyä vanhempien ja sukulaisten edessä täydessä tällingissä. Kädet tärisivät ja hikoilivat juuri ennen astumista salamavalojen täyttämään saliin. Musiikki alkoi soida kovaa, ja ensimmäiset parit astuivat sisään. Jokainen pari esiteltiin, ja he menivät seisomaan valmiiksi poseeraamaan kymmenille kuvaajille, jotka halusivat ikuistaa tämän hetken. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen, kun jokainen halukas oli saanut näpättyä hyvän kuvan meistä, oli aika varsinaisille tansseille.
13 tanssista oli ensimmäisenä vuorossa rivimasurkka. Vaikka tansseja oli harjoiteltu ahkerasti, silti silloin tällöin tuli hetki varmasti melkein jokaiselle, ettei millään meinannut muistaa, mikä tanssi oli vuorossa. Kuitenkin kun musiikki sitten lähti pyörimään, liikkeet tulivat jostain mieleen. Kun enää puolet tansseista oli jäljellä, alkoi jännitys hieman vähentyä ja pystyi jo etsimään katseellaan omia vanhempia tai tuttavia. Lopulta oli enää yksi tanssi jäljellä: viimeinen wanhojen itse suunnittelema tanssi, johon oli käytetty paljon aikaa ja vaivaa. Oma tanssi onnistui hyvin, ja kaikilla oli hauskaa. Siihen oli sekoitettu eri tansseja ja musiikkeja, muun muassa Gangnam Style ja Thriller. Oman tanssin jälkeen oli vielä mahdollisuus hakea isää, äitiä, mummoa tai pappaa tanssimaan ja näyttää, kuinka tanssitaidot olivat karttuneet ja tanssia kuin parkettien partaveitsi. Musiikin päätyttyä salissa otettiin vielä lukuisia kuvia ja poseerattiin kameroille sekä jaettiin ruusuja ja haleja. Ainakin muutaman äidin, miksei isänkin, silmäkulmaan oli illan aikana ollut muutama kyynel, onhan tällainen suoritus jo jonkin arvoinen. Lopulta oli kotiinmenon aika ja tanssijat pääsivät lepuuttamaan jalkojaan ja hengähtämään. Monella ei kuitenkaan ihan heti tullut uni, kun päivän aikana ollut jännitys viimein helpotti. Monella tytöllä oli myös ongelma, miten nukkua yönsä, kun kampaus oli vielä päässä ja sen piti säilyä perjantaihin asti. Moni joutuikin nukkumaan istualtaan ja unet jäivät vähäisiksi.
Ensimmäinen päivä oli ohi, ja osalla sen myötä jo jalat rakoilla ja kipeinä, mutta ei auttanut kuin valmistautua seuraavaa päivää varten, jolloin luvassa oli vielä kaksi esitystä. Perjantain ensimmäinen esitys oli lähinnä päiväkodeille ja ala-asteille suunnattu. Itse tanssiesityksestä eivät nämä pienet ihmiset oikein tuntuneet välittävän, mutta tyttöjä varmasti ainakin kiinnostivat nuo ihanat prinsessamekot, joihin jokainen naispuoleinen tanssija oli pukeutunut! Poikienkin kiinnostus heräsi viimeistään vanhojen oman tanssin alkaessa, kun monelle tuttu Gangnam Style rupesi soimaan! Vielä tanssien jälkeen pikku prinssit ja prinsessat pääsivät isompien tanssitettaviksi ja voi sitä riemun määrää, mikä salin täyttikään pienten poikien ja tyttöjen pyörähdellessä vanhojen kanssa!
Viimeinen tanssiesitys oli yläasteelle ja lukiolle suunnattu, eikä moni siitäkään jaksanut enää ottaa paineita, sillä olihan jo takana kaksi onnistunutta esitystä! Niin kuin muutkin esitykset, sujui tämä viimeinenkin ongelmitta. Nyt siis oli viimein saatu menneen parin kuukauden uurastus päätökseen ja edessä häämöttivät enää vain ruokailu ja jatkot. Osa kuitenkin pääsi nauttimaan ennen ruokailun alkamista limusiinikyydistä, joka myös oli aivan oma kokemuksensa! Niin kuin myös kuluneet kaksi päivää olivat olleet, oli myös saapuminen Majatalo Onnelan pihaan limusiineilla tyylikästä.
Nämä kaksi päivää olivat ohi hujauksessa, mikä toisaalta oli hieman outoakin, kun niiden eteen oli osa joutunut hankkimaan itselleen ennenaikaisia harmaita hiuksia ja viettämään huonosti nukuttuja öitä.
Päivät kuitenkin olivat unohtumattomat, emmekä olisi ikinä päässet tähän lopputulokseen ilman loistavaa tanssiopetusta, vanhojen toimikunnan järjestelyjä, jokaisen tanssijan omaa työpanosta sekä vanhempien ja muiden osallisten tukea!