Tällä kertaa käytävältä toimittajan haaviin tarttuivat koulumme cheerleading-starat. Vilma Halme ja Katja Korhonen voittivat joukkueensa Typhoonin kanssa juuri ennen joulua pidetyt supercheer-kisat. Iloisen nauravaiset tytöt saivat toimittajankin unelmoimaan spagaatti-hypyistä ja pyramideista.
Mitä cheerleading oikein on?
Vilma: Se on harrastus, johon kuuluu akrobatiaa, tanssia, huutoa ja stuntteja. Se on monipuolista ja tehokasta.
Katja: Kilpacheerleading on rankkaa urheilua. Siinä parantuu lihasvoima, notkeus, koordinaatio, tasapaino, refleksit ja kunto.
Milloin aloitit ”cheerin”? Mistä syntyi innostus?
V: Ensimmäisen kerran aloitin kuudennella luokalla ja nyt toisen kerran puolitoista vuotta sitten. Innostus tuli kavereiden mukana.
K: Aloitin neljännellä luokalla ja lopetin nyt vuoden vaihteessa eli harrastin cheeria seitsemän vuotta. Sain kiinnostuksen siskoltani, joka myös harrasti cheerleadingia.
Miten koulun ja harrastuksen yhteensovittaminen onnistuu?
V: Ihan mukavasti. Välillä on rankempaa, välillä helpompaa.
K: Riippuu jaksosta, mutta parantamisen varaa on.
Kuinka monta kertaa viikossa on harjoitukset?
V: Noin neljä, se on liian vähän.
K: Noin neljä kertaa, riippui viikosta.
Mitä cheerleading sinulle merkitsee?
V: Se on todella hyvä laji, jonka parissa on hauskaa ja joka on hyvää liikuntaa.
K: Ennen se oli minulle koko elämäni, mutta nyt se on todella hyvä ja monipuolinen harrastus.
Mitä saavutuksia sinulla on cheerleadingissa? Oletteko tehneet joukkueesi kanssa kisamatkoja?
V: Viime joulukuussa supercheer-voitto. Teemme paljon matkoja, en edes muista kaikkia. Olemme matkustaneet muun muassa Vaasaan, Helsinkiin ja Vantaalle.
K: SM-kisat. Kisamatkoille lähdimme muun muassa Tampereelle, Ouluun, Helsinkiin ja Vaasaan.
Sattuuko cheerleadingissa paljon onnettomuuksia?
V: Aina silloin tällöin. Viimeksi jouluna minulta meni nilkka, ja selkäongelmiakin on ja rannevamma. Rannevammat ovat todella yleisiä cheerleadingissa.
K: Vakavin onnettomuus, joka minulle on sattunut, on vaatinut pari tikkiä.
Kerro cheerleadingin hyvät ja huonot puolet.
V: Laji on mahtava. Saa olla kavereiden kanssa ja tehdä kivoja juttuja. Loukkaantumiset ovat kuitenkin lajin huono puoli.
K: Se on joukkuelaji, mutta siinä pystyy myös keskittymään omiin taitoihin. Huonoja puolia ovat rasitusvammat ja mustelmat, joita tulee jokaisissa harjoituksissa.
Mitä mieltä olette joidenkin mielestä jopa hieman provosoivista cheer-puvuista?
V: Ne ovat ihan kivoja.
K: Ne ovat hienoja, mutta kauhean tukalia, koska pukuja ei ole tehty hengittävästä kankaasta.
Kuinka paljon cheerleadingiin kuluu rahaa?
V: Ei paljon. Lukukausimaksut maksetaan kaksi kertaa vuodessa. Lisäksi kengät ja muut varusteet maksavat.
K: Jos verrataan muihin joukkuelajeihin, niin ei paljon.
Millainen on cheerleadingin asema Suomessa verratunna esimerkiksi Yhdysvaltoihin?
V: No ei ihan yhtä hyvä kuin Yhdysvalloissa. Miehiä on paljon vähemmän, ja lajin parissa on muutenkin vähemmän harrastajia. Kuitenkin pärjäämme kohtuullisen hyvin kansainvälisissä kilpailuissa.
K: Suomen asema on todella hyvä! Suomi tulee yleensä aina toiseksi MM-kisoissa. Yleensä USA tai Japani voittaa Suomen. Pari-stuntin MM-kisoissa Suomi kuitenkin tuli ensimmäiseksi yhtenä vuonna.
Mitä tavoitteita sinulla on cheerleadingissa?
V: Haluaisin ensi jouluna pyrkiä johonkin hieman parempaan joukkueeseen, joka tavoittelee SM-kärkisijoja.
K: Ei enää mitään.
Tavoitteista puheen ollen, mitä aiot tehdä lukion jälkeen?
V: Ei vielä mitään hajua. Johonkin liikunnan pariin olisi kyllä kiva päästä.
K: En vielä tiedä. Luultavasti olen jotenkin liikunnan ja terveyden parissa.
Näin vuoden vaihtumisen kunniaksi täytyy kysyä, teitkö uudenvuodenlupauksia.
V: En luvannut mitään, siten en ainakaan turhaudu, jos en pysty pitämään niitä.
K: Lupasimme Nina Syylin kanssa aloittaa terveellisemmän elämän.
Ja lopuksi kohta jo liiankin tutuksi tullut Hyveen perinteinen kysymys, mikä on suurin hyveesi?
V: Intohimo elämää kohtaan.
K: Olen tunnollinen koiranomistaja.