Alexis Stenvallin eli taiteilijanimeltään Aleksis Kiven hautaamisesta on kulunut tasan 140 vuotta, toteaa Tapio Turpeinen Kiven haudalla noin kello 9.20. Haudalle on saapunut reilusti väkeä, ehkä noin 30 henkilöä. Paikalla on edustusta Tuusulan lukioiden kaikista kolmesta (Hyrylän, Kellokosken ja Jokelan) toimipisteestä, Keravan lukiosta, Järvenpään lukiosta, Aleksis Kiven Seurasta, Järvenpään seurakunnasta, Tuusulan kulttuuritoimesta ja Tuusula-Seurasta. Lisäksi paikalla ovat muun muassa Tuusulan kirkkoherra Ulla Rosenqvist, kansanedustaja Merja Kuusisto sekä ohjaaja-kirjailija Juha Hurme.
Tasan kello 9.24 auringon virallisesti noustessa Julia Pelin, hallituksemme ex-puheenjohtaja, laski yhdessä vanhan Tuusulan alueen oppilaskuntien kanssa seppeleen Aleksis Kiven haudalle, minkä jälkeen haudalle laskee seppeleen Aleksis Kiven Seura. Aleksis Kivi on heille kuin sydänystävä, toteaa seppeleenlaskija. Uuden hallituksemme varapuheenjohtaja Sebastian Karling lukee puheenjohtajamme Sini Pietiläisen kirjoittaman puheen haudalla. Tämän jälkeen Jesse Tuominen esittää kaksi Aleksis Kiven runoa: Sydämeni laulun ja Laulun oravalle. Tämän jälkeen Kiven haudalle lasketaan kynttilä. Tapio Turpeinen toivottaa kaikki tervetulleeksi Hyrylän lukioon kahville ja kuuntelemaan Juha Hurmeen luentoa Aleksis Kivestä.
Kahvittelu sujuu tavallisissa Hyrylän lukion merkeissä: kahvi puuttuu, mutta muuten kaikki on ihan hyvin. Kahvi tosiaan on taas kerran 15 minuuttia myöhässä, mutta tällä kertaa se ei tunnelmaa häiritse, sillä aikaa kahvitteluun jää silti lähes puoli tuntia.
Päivä loppuu Juha Hurmeen luentoon Alexis Stenvallista. Juha Hurme korostaa useaan otteeseen luennon aikana, että Aleksis Kivi on vain taiteilijanimi. Hän on tutkinut Alexis Stenvallin elämää, ja hän kertoo nimenomaan siitä. Hurmeen luennosta kiinnostuivat varmasti kaikki paikalla olleet. Jos ei itse aihe kiinnostanut, huomiota herätti varmasti epätavallisen roisi kielenkäyttö ja äänenpainotukset. Esimerkiksi lausahdus, ”Kullia pilluun, kyl te tiiätte”, herätti varmasti hämmennystä ja naurunpyrskähdyksiä yleisössä.
Kaiken kaikkiaan päivä sai Tuusulan kultturistit pomppimaan ilosta. Hyvää palautetta oppilaskunnan hallitukselle tuli joka suunnasta: oppilailta, opettajilta ja vierailta.
Tänään tammikuun neljäntenä päivänä olemme kokoontuneet kunnioittamaan 140 vuotta sitten edes mennyttä, kirjallisuuden ja kulttuurimme isää. Aleksis Kivi, oikealta nimeltään Alexis Stenvall, ei koskaan saanut osakseen sitä kunnioitusta ja kiitosta, jota eläessään olisi ansainnut. Hänen teoksensa leimattiin ”suomalaisen kirjallisuuden häpeäpilkuksi” ja vielä hänen kuolemansakin jälkeen julkaistiin hänestä häpeällisiä ja pilkkaavia runoja, joiden myötä taiteilia-aarteemme vaipui unholaan pelkkänä juoppona.
Kuitenkin nyt, niin kovin paljon myöhemmin, kunnioitamme häntä lukemalla ehkäpä hänen tunnetuinta teostaan sen ollessa osa nykypäivän opetussuunnitelmaa. Esikuvamme raivasi tietä uusille luoville sukupolville ja hänen ansiostaan kansakuntamme silmät aukesivat realistiselle ja täysin uudenlaiselle kirjallisuudelle. Useat eri käännökset hänen klassikoiksi muodostuneista teoksistaan kielivät myös muiden kulttuurien kiinnostuksesta ja kunnioituksesta, joka meidän tulisi ottaa vastaan ylpeydellä ja vaalia sitä säilyttäen suomalaisuus, jonka kerran jo Aleksis Kivi kirjoitti kansiin.
Joka vuosi useat nuoret ympäri maamme haalivat teoksen 7 veljestä käsiinsä ja sivuja käännellen saavat teoksen hengittämään jälleen, saaden Aleksis Kiven, kansalliskirjailijamme kätten jäljen taas tuoreeksi kuin juuri painettu muste. Se on kunnioituksen merkki, jonka annamme hänelle, Aleksis Kivelle vuosi vuoden jälkeen ja jota jatkamalla vaalimme hänen muistoaan. Aleksis Kiveä lainaten:Metsän poika tahdon olla,
sankar jylhän kuusiston,
Tapiolan vainiolla
karhun kanssa painii lyön,
ja mailma Unholaan jääköön.
