[stextbox id=”tietolaatikko” caption=”Talvisota venäläisin silmin”]
Genre: Tietokirja
Kirjailija: Bair Irincheev
Kustantaja: Minerva
Vuosi: 2012
Sivumäärä: 285
+ Monipuoliset näkökulmat tapahtumista
– Kirjasta oli tehty liian raskas[/stextbox]
Suomen näkökulmasta 30.11.1939–13.3.1940 käyty talvisota on yksi historiamme huippukohta. Tuossa kultaisessa sodassa pieni mutta sitkeä Suomen kansa löi maineikkaan puna-armeijan torjumalla sen massiivisen hyökkäyksen. Puhutaan talvisodan ihmeestä, sillä Suomi sai muilta mailta vain sympatiaa avun sijasta. Miten venäläiset mieltävät talvisodan? Venäläinen Helsingissä asuva Suomen ja Venäjän sotahistoriaan erikoistunut kirjailija Bair Irincheev kirjoittaa kirjassaan ”Talvisota venäläisin silmin” talvisodasta venäläisten näkökulmasta.
Kirill Meretskovin laatima suunnitelma Suomen valtaamisesta on jopa hupaisaa luettavaa. Neuvostoliitto kuvitteli tosissaan voivansa vain marssia Suomeen. Neuvostoliiton ylimielisyyttä kuvaa myös se, että he aikoivat vallata Suomen vain kolmessa viikossa käyttäen vain Leningradin sotilaspiirin joukkoja. Heille oli myös uskoteltu, että heti sodan alettua entiset punakaartilaiset liittyisivät puna-armeijan riveihin. Irincheev kertoo kirjassaan tästä koko joulukuun kestäneestä teurastuksesta. Irincheev väittää myös, että venäläisillä ei ollut yksinkertaisesti osaamista johtaa joukkoja tai käyttää kalustoa. Hyvänä esimerkkinä tästä pidän sitä, että jos vaunu hajosi marssin, sitä alettiin korjata keskellä tietä, jolloin kolona pysähtyi.
Joulukuun katastrofin jälkeen puna-armeija sai järjestettyä joukkonsa, minkä seurauksena tulosta alkoi syntyä. Puna-armeijan voima oli murskaava, ja suomalaiset joutuivat vetäytymään. Irincheevin kirjan rakenne on suorastaan nerokas. Esimerkiksi kun jostakin asemasta käytiin paljon taisteluita, Irincheev on löytänyt monesta taistelusta sekä suomalaisen että venäläisen veteraanin kirjoittaman kuvauksen. Tämä on kirjassa kaikkein mielenkiintoisinta, sillä yleensä kuvauksissa voi olla suuriakin eroja. Kirjassa on muutenkin paljon veteraanien kirjoituksia, kuten päiväkirjamerkintöjä ja raportteja.
Taistelun loppu kuulostaa Irincheevin kertomana aivan sadulta. Paikoittain käytiin erittäin rajuja taisteluita aivan viime minuutteina, mutta kun kello löi Leningradin aikaan 12, ammunta taukosi ja tuli hiljaisempaa kuin koskaan ennen. Luulisin tämä johtuvan myös osaksi siitä, että monet etulinja tykistökeskityksissä olleet olivat osittain kuuroja räjähdysten vuoksi. Irincheevin mukaan taistelun päätyttyä joukkojen komentajat tapasivat ja vaihtoivat miinakarttojen lisäksi joitain muistoesineitä ja kumpikin osapuoli nouti kaatuneita pois.
Kirjailijan ulkomaalaisen taustan huomaa, sillä kirjassa oli paljon hassuja virheitä. Esimerkiksi liekinheittimistä käytettiin alussa nimitystä liekinheittäjä. Lisäksi kirjassa oli muutama kirjoitusvirhe. Kirjasta on myös tehty liian raskas. Se on täynnä pientä nippelitietoa, josta osan olisi hyvin voinut jättää pois. Esimerkiksi kirjassa selostettiin ajoittain hyvin tarkkaan, mitä polkua joukot käyttivät ja mihin kellonaikaan. Tosin joillekin voi tästä tiedosta olla hyötyä. Lisäksi kartat on sijoitettu hassusti. Kartat on laitettu nippuun kirjan loppuun eikä liitetty kertomukseen taistelusta. Tämä on mielestäni vähän outo ratkaisu ja hankaloittaa lukemista.
