Olen pienestä asti harrastanut aina jotakin: tanssia, luistelua, uintia, pianonsoittoa ja partiota. Muutaman kerran olen käynyt kokeilemassa myös esimerkiksi salibandya, jalkapalloa ja tyttökerhoa, mutta todennut jälkeenpäin, etteivät ne olleet omia suosikkejani.
Tällä hetkellä harrastan aktiivisesti partiota muutaman vuoden epäaktiivisen harrastamisen jälkeen. Partio on minulle erittäin merkityksellinen harrastus monestakin eri näkökulmasta katsottuna, mutta erityisesti siksi, että siinä yhdistyvät monet elämän arvoni: kunnioitus luontoa, eläimiä, ihmisiä ja muuta ympäröivää maailmaa kohtaan. Toisaalta partio on todella monipuolinen harrastus: siellä oppii monia hyödyllisiä taitoja muun muassa sosiaalisten suhteiden, erä- ja retkitaitojen kuin myös vaikkapa ensiaputaitojen suhteen. Partiota olen harrastanut ala-asteen ensimmäiseltä luokalta lähtien.
Partion lisäksi harrastuksiini tällä hetkellä kuuluu sähköpianon soittaminen, kirjojen lukeminen, juoksulenkillä käyminen muutaman kerran viikossa ja uimassa käyminen suunnilleen kerran viikossa. Noin kuukausi sitten aloitin minulle täysin uutena harrastuksena kuntosaliharjoittelun, ja se on ainakin tähän mennessä tuntunut mieluisalta harrastukselta.
Viime vuosien aikana en ole ollut yhtä aktiivinen harrastusten parissa kuin lapsena parhaimmillaan saatoin olla. Tämä johtuu siitä, että minulle ei ole ollut helppoa aloittaa uutta harrastusta. Epäaktiivisuus harrastusten suhteen toki osittain selittyy sillä, että minulla ei yksinkertaisesti ole ollut tarpeeksi aikaa harrastuksille opintojeni ohella. Toinen syy asiaan on kuitenkin paljon henkilökohtaisempi: en uskalla. Minun on vaikeaa aloittaa sellaisen harrastuksen parissa, jonka parissa kaikki muut harrastajat ovat olleet jo monien vuosien ajan.
Jälkeenpäin ja tarkemmin ajateltuna ymmärrän kyllä itsekin, että pelkoni on turhanpäiväinen, koska kaikkihan aloittavat jostakin. Silti tämä pelko rajoittaa jossakin määrin omaa harrastusaktiivisuuttani – ja se on harmi.
Haluaisin kuitenkin päästä yli tästä turhanpäiväisestä pelostani, koska harrastukset ovat olleet minulle aina suunnattoman tärkeitä. Harrastusten kautta pystyn ilmaisemaan ja toteuttamaan itseäni, mutta toisaalta myös esimerkiksi purkamaan stressiä.
Uskon päihittäväni pelkoni, jos vain luotan tarpeeksi itseeni ja omiin kykyihini. Minulle tärkeintä harrastamisessa on ennen kaikkea hyvä fiilis ja itsensä kehittäminen, ja siihen haluan ja aion jatkossakin pyrkiä.