ÄI4-kurssilla kirjoitettiin muun muassa ulkonäköpaineista. Hyve-lehti julkaisee kurssin mielenkiintoisimmat ja onnistuneimmat mielipidekirjoitukset.
Olemme kaikki kauniita, usko pois
Miksi koemme ulkonäköpaineita, vaikka meille on useasti sanottu, että olemme täydellisiä juuri sellaisina kuin olemme ja ettei ulkonäöllämme ole väliä? Emmekö usko väittämää vaan haluamme mieluummin olla sitä vastaan? Eihän kukaan ole täydellinen, joten miksi minäkään olisin? Vaikka kuinka yrittäisimmekin uskotella, että me kaikki olemme kauniita juuri sellaisina kuin olemme, osa meistä kokee siitä huolimatta paineita ulkonäöstään. Olenko liian pitkä tai lyhyt? Näytänkö liian lihavalta? Ovathan meikkini varmasti hyvin, ja eiväthän hiukset nyt vain sojota? Näytänhän varmasti tarpeeksi hyvältä?
Laura Tolonen käsittelee Ylen internetsivuilla julkaistussa uutisessa Nuori häpeää ulkonäköään eikä sitä voi estää – kasvata itsetuntoa jo lapsena (yle.fi/uutiset, julkaistu 28.1.2016, luettu 18.8.2017) nuorten ulkonäköpaineita ja niiden mahdollisia seurauksia. Tolonen mainitsee tekstissään, että epävarmuus omasta ulkonäöstä kuuluu murrosikään ja nuoruuteen. Siitä huolimatta kaikenikäisillä ja -näköisillä voi olla ulkonäköpaineita hyvinkin pienistä asioista.
“Ulkonäöstä tulevasta häpeästä seuraa painetta, kun pitäisi olla tietyn näköinen ja käyttää tietynlaisia vaatteita”, Tolonen kertoo Nuorimieli-hankkeen toiminnanjohtaja Senja Vänskän sanoneen. Minusta on kamalaa ajatella, että joku häpeää omaa ulkonäköään vain sen takia, ettei ole samanlainen kuin muut. Ongelmatilanne voi syntyä varsinkin siinä vaiheessa, kun vähävaraisen perheen nuori haluaisi itselleen muodikkaita merkkivaatteita, joilla useimmiten on hintaa enemmän kuin tarpeeksi. Tällöin nuori ei voi perheensä taloudellisen tilanteen vuoksi pyrkiä siihen ulkonäköön, jonka uskoo olevan täydellinen.
“Lihaksikkaat miehet ja hoikat naiset ovat puolittain harhaa ja kuvankäsittelyä”, Tolonen muistuttaa uutisen lopussa kertoessaan sosiaalisen median vaikutuksesta ulkonäköpaineisiin. Mieleeni heräsi kysymys siitä, koemmeko ulkonäköpaineita vain valheiden takia. Haluammehan me olla kuin ne ihmiset, joita näemme useissa kuvissa erilaisissa sosiaalisen median kanavissa ja useissa mainoksissa, vaikka todellisuudessa kaikki onkin vain kuvankäsittelyn avulla tuotettua harhaa. On varsin karua ajatella, että pyrimme olemaan samanlaisia kuin joku toinen, joka ei oikeasti edes ole sellainen, kuin antaa meidän ymmärtää.
“Paine voi myös aiheuttaa sen, että nuori alkaa rajoittamaan omaa syömistään tai liikkumaan pakonomaisesti. Sitä kautta on riski sairastua erilaisiin mielenterveyden häiriöihin”, Tolonen kertoo Senja Vänskän sanoneen. Itse ajattelen, että ulkonäköpaineet muuttuvat isoiksi siinä vaiheessa, kun alamme arvostelemaan omaa kehoamme ja muita asioita, joihin emme välttämättä voi suoranaisesti vaikuttaa. Liian suuret paineet ulkonäöstä voivat aiheuttaa sairastumisen erilaisiin mielenterveyden häiriöihin. Stressi ulkonäöstä on suurta myös silloin kun alamme ottamaan paineita ulkonäöstämme merkityksettömissäkin tilanteissa. Vaatteista, joita käyttää yhtenä päivänä koulussa, ei kannata ottaa stressiä. Loppujen lopuksi kukaan muu ei välttämättä edes kiinnitä sen enempää huomiota toisten vaatteisiin ja tuskin enää seuraavana päivänä edes muistaa mitään siitä, mitä jollakulla toisella oli päällään.
Saara Särmän Aamulehteen kirjoittamassa kolumnissa Pukeutumissäännöt joutavat minun puolestani romukoppaan (aamulehti.fi/ihmiset, 19.5.2017, luettu 18.8.2017) kerrotaan ulkonäkörajoitteiden rikkomisesta. Särmä painottaa tekstissään, että jokaisella meistä on oikeus olla juuri sitä, mitä haluamme, ilman muiden arvostelua. Kolumnissaan Särmä myös kertoo mahdottoman tarkoiksi muodostuneista kauneusihanteista sekä kommenteista, joita ihmiset saavat omasta ulkonäöstään.
“Kukaan meistä ei ole olemassa toistemme esteettistä silmää miellyttääkseen. Jos jonkun muun ulkomuoto tai vaatevalinnat häiritsevät, käännä katse muualle”, Särmä toteaa tekstissään. Itse olen ollut aina sitä mieltä, ettei minun tarvitse miellyttää omalla ulkonäölläni ketään muuta kuin itseäni. Siitä huolimatta on aina ikävää kuulla negatiivista palautetta omasta ulkonäöstään. Itselleni eniten ulkonäköpaineita on aiheutunut niissä tilanteissa, kun olen muuttanut jotain. Muistan stressanneeni esimerkiksi otsatukan leikkaamista. Loppujen lopuksi kaikki stressaaminen on ollut turhaa, sillä kukaan ei ole koskaan tullut kommentoimaan ulkonäköäni näiden pienten muutosten jälkeen.
Sekä Särmä että Tolonen pyrkivät teksteissään luomaan vaikutelmaa siitä, ettei ulkonäöllä lopulta ole mitään väliä. Itse olen aivan samaa mieltä. Ihmisen tiedot tai taidot eivät vähene, vaikkei hänen ulkonäkönsä miellyttäisikään muita. Ihminen on arvokas juuri omana itsenään, vaikka asiaa voikin olla hankalaa uskoa. Meidän ei tarvitse pyrkiä täyttämään kaikkia maailman kauneusihanteita, sillä me kaikki olemme täydellisiä juuri sellaisina kuin olemmekin, usko pois.
Laura Oksanen
Ei sääntöjä pukeutumiselle, jokaisen tyyli on oikea
“Kukaan meistä ei ole olemassa toistemme esteettistä silmää miellyttääkseen. Jos jonkun muun ulkomuoto tai vaatevalinnat häiritsevät, käännä katse muualle”, toteaa Saara Särmä kirjoittamassaan kolumnissa “Pukeutumissäännöt joutavat minun puolestani romukoppaan” (Aamulehti, 19.5.2017, https://www.aamulehti.fi/ihmiset, luettu 22.8.2017).
Kolumnissaan Särmä kertoo, kuinka maailma on tuomitseva ja arvosteleva. Ihmiset kommentoivat toistensa vaatetusta ja ulkonäköä, eikä kukaan saa pukeutua niin kuin itse haluaa ilman, että sitä tuomittaisiin tai katsottaisiin vääräksi. Särmä kirjoittaa kolumnissaan myös siitä, miten ruumiillista koskemattomuutta ei kunnioiteta ja kuinka normaalin kehon määritelmä on uskomattoman rajallinen. Itse nuorena lukiolaisena voin sanoa, että tämä on täysin totta ainakin nuorten keskuudessa. Aamulla vaatteita pukiessa täytyy aina hieman miettiä, mitähän muut miettivät juuri tästä asusta tai hiustyylistä.
Omasta mielestäni jokaisen tulisi olla niin itsevarma, että oman maun mukaan pukeutuminen olisi itsestään selvää. Jokaisen pitäisi tuntea itsensä vahvaksi ja kauniiksi huolimatta siitä, minkä kokoinen, muotoinen tai värinen on. “Itsetunto on osa minäkuvaa ja läheinen käsite elämänhallinnan kanssa. Elämänhallinta on uskoa itseen, kykyä ja tahtoa tehdä valintoja. Se on yleinen selviytymisen voimavara, joka vaikuttaa moniin ihmisen hyvinvointia edistäviin tekijöihin”, kirjoittaa Tiina Jensen artikkelissaan “Itsetunto on rohkeutta olla oma itsensä – olen riittävän hyvä, itseni paras ystävä” (Akuutti, 21.10.2016, https://yle.fi/aihe, luettu 22.8.2017). Mielestäni itsetunto on tärkein osa ihmisen minäkuvaa. Kun ihminen on itsevarma ja tuntee olonsa mukavaksi omassa kehossaan, on hänen helpompi olla oma itsensä ja pukeutua juuri oman tyylinsä mukaisesti. Henkilö, jolla on hyvä itsetunto, hyväksyy myös usein toiset eikä hänellä ole tarvetta kommentoida muiden ulkonäköä tai pukeutumista. Muiden itsetunnon latistaminen johtuu usein omasta heikosta itsetunnosta. Itsetunnon kasvattaminen ja itsensä ilmaiseminen olisi paljon helpompaa, jos jokainen keskittyisi vain omaan ulkonäköönsä ja lopettaisi muiden ulkonäön kommentoimisen. Toisten kehumista ei myöskään saa unohtaa, sillä niin kuin Jensen artikkelissaan kirjoittaa: “Kehut ja rakkaudenosoitukset pönkittävät itsetuntoa.” On siis täysin hyväksyttävää kehua omien ystävien lisäksi myös tuntemattomia vastaantulijoita.
Myös sosiaalinen media vaikuttaa paljon ulkonäköpaineisiin. Sosiaalisessa mediassa jaetaan jatkuvasti kuvia “täydellisistä” vartaloista ja “täydellisistä” tyyleistä. Kuvat luovat varsinkin nuorille suuria ulkonäköpaineita. Jokaisella tulisi olla treenattu vartalo ja merkkivaatteita. Eikö riitä, että on oma itsensä ja pukeutuu juuri niin kuin itse haluaa? Myös useat lehdet tarjoavat paljon ohjeita siihen, miten pitää pukeutua. Särmä on täysin eri mieltä näiden lehtiartikkelien kanssa ja ilmoittaa sen kolumnissaan seuraavalla tavalla: “Lehdet ovat jatkuvasti täynnä ohjeita, miten pukeutua jollekin vartalotyypille sopivalla tavalla tai mikä väri sopii minkä kanssa. Pah, sanon minä. Se sopii, mitä haluaa päälleen pukea. Jokainen keksiköön omat pukeutumissääntönsä.” Tästä olen täysin samaa mieltä. Särmäkin toteaa: “Hyvä sääntö voi olla, että ei ole mitään sääntöjä.”
Jos hyväksymme toisemme sellaisina kuin olemme, niin ehkä jonakin päivänä jokainen uskaltaa pukeutua juuri niin kuin itse haluaa. Vaikka kuulostaakin mahdottomalta saada kaikki ihmiset suvaitsevaisiksi, jostain voi aina aloittaa. Yhden ihmisen hymy tai positiivinen kommentti voi pistää liikkeelle positiivisuuden aallon. Mutta ennen kuin olemme saaneet muutettua maailman positiiviseksi ja suvaitsevaiseksi paikaksi, muistakaamme, että vain oma mielipiteemme on tärkeä. On hyvä muistaa, mitä Jensen toteaa: “Mielipiteet voi jättää omaan arvoonsa.”
Inka Lemmetyinen
